— Sinä lupasit palata heti; minulla oli eräs kirje kirjoitettavana ja sitten halusin puhua kanssasi siitä paikasta.
Elleivät Doran silmät olisi olleet niin uniset, olisi hän miehensä kasvoista havainnut, että hetki oli huonosti valittu.
— No, tässä olen! sanoi kreivi asettaen kynttilän uunin reunalle.
— Oletko sitä ajatellut, kuten olet luvannut Vergalle?
— Olen kyllä.
— Ja mitä aiot tehdä?
— Kiittää… ja hylätä.
— Oh! Lelo, minä olin toivonut…
— Siinä erehdyt… Minä en voi luopua vapaudestani ja saada niskaani lisäksi vain selkkauksia.
— Sano mieluummin, että pelkäät loukkaavasi sukulaisiasi.