— Totisesti, sanoi hän ystävättärelleen, tämmöisistä asioista ei voi puhua. Jos puku ja parta ovat viimeisen eurooppalaismuodin mukaan leikatut. Täytyy olla ajettu naama, maahan ulottuva viitta… jopa suorastaan siivet!
— Niin minä olen aina sanonut, vastasi rouva Carrington, joka ihaili vaatteita, että puku on puoli ihmistä, filosofisella tavallaan.
XXXII.
Boccadorin katu 4!… Koko illan soi tämä bramiinin osoite Helenan korvissa, ja äkkiä sai hän räikeän päähänpiston. Cetteradshilla oli varmaan suuri henkinen voima, hän oli sen tuntenut. Miksei hän, Helena menisi pyytämään hänen apuansa, niinkuin Jules Bois oli neuvonut? Suggestion avulla saattaisi bramini kukaties haihduttaa hänestä Sant'Annan kuvan, joka oli niin syvälle hänen sieluunsa syöpynyt ja joka hetki, vastoin hänen tahtoansa, otti hänet valtaansa? Amerikatar ei milloinkaan epäröi kauan: niin, hän koettaa suggestiota; miksei voi tehdä koetta.
Seuraavana päivänä meni rouva Ronald Boccadorinkadulle jo kello kahden aikaan päästäkseen sisään ensimäisenä. Kaksi vanhanpuoleista herraa oli häntä ennen odottamassa. Edellinen tarjosi numeronsa hänelle nähtävästi päästäkseen rakentamaan keskustelua. Helena kiitti, mutta pysytti jäätävällä olennollaan hänet loitolla.
Tasan kello kaksi avasi eräs tummapukuinen hindu oikeanpuolisen oven. Helena nousi äärettömän jännittyneenä. Palvelija viittasi häntä seuraamaan. Mentiin toisen huoneen läpi ja tultiin suureen saliin, johon samalla hetkellä Cetteradshi ilmestyi. Syvään kumarrettuaan isännälleen poistui palvelija itämaalaisen kuulumattomin askelin. Bramiini tervehti vierastaan jäykällä, ylhäisellä päännyökkäyksellä ja viittasi istumaan tuolille istuutuen itse korkeaselkäiseen nojatuoliin pöydän ääreen — pöytä oli täynnä papereita, joiden joukossa näkyi kellastuneita vanhoja kääryjä.
Kuningas ei olisi voinut tehdä Helenaan niin kunnioitusta herättävää vaikutusta kuin tämä valkovaippainen hindupappi. Helena ei tahtonut rohjeta puhutella häntä. Täytyi kuitenkin sanoa jotakin! Hänen maailmantottumuksensa tuli hänelle avuksi.
— Olin eilen kuuntelemassa luentoanne — alkoi hän sydämentykytyksestä väräjävällä äänellä. — Se kiinnitti suuresti minun mieltäni… Minä olen amerikatar; New Yorkissa harrastetaan paljon henkisiä ilmiöitä… Ikävä kyllä on joukossa petkuttajia, ja olemme usein joutuneet ovelien silmänkääntäjien narrattaviksi… Minä tahtoisin tietää ovatko magnetismi, suggestio, hypnotismi luonnollisia vaiko yliluonnollisia voimia.
Helena oli naisten tapaan alkanut kaartaa kaukaa pääasiaa.
— Ne ovat luonnollisia voimia — vastasi bramiini epäröimättä — ja ihmisen jaloimpia, mutta — niiden kehittäminen ei ole helppoa. Jos mieli tulla oikeaksi magnetisoijaksi, täytyy viettää sangen puhdasta elämää, olla täysin terve ja harjaannuttaa herpoutumatta tahtoansa. Kaikilla papeilla on epäilemättä enemmän tai vähemmän suggestion voimaa, sehän on juuri heidän vaikutusvaltansa salaisuus. Pyhimyksillä on ollut sitä sangen suuressa määrässä ja juuri sen voiman avulla he ovat parantaneet ruumiin ja sielun, tehneet ihmeitä.