— Päinvastoin uskon teidän olevan sangen viisaan! vastasi Cetteradshi vakavasti.
— Ah! sen parempi! — sanoi nuori nainen helpotuksesta huoaten. — Nähkää, minä tiedän, että rakkaus ei ole muuta kuin ainetta, niinkuin valo, jonkinlaista eetteriä.
— Tekö tiedätte sen, te! — huudahti pappi niin hämmästyneenä, että hänen vaskipatsasasentonsa järkähti.
— Eräs tiedemies sanoi sen minulle ja minä nauroin sitä. Nyt olen vakuutettu, että se on totta.
— Se on totta, vakuutti hindu. Tiedemiehet ovat todellisia jumalan välineitä. Tieto tulee meille määrättynä aikana, mutta he tuntevat sen usein ennakolta. Se aika, jolloin rakkautta tutkitaan tieteellisesti, ei ole kaukana. Se on luonnon suuria aineita, joka kantaa elämää, iloa, surua.
— Niin ja minä olen ajatellut, että henkisen voiman täytyy olla tätä sokeaa voimaa mahtavampi.
— Ei ole sokeita voimia — selitti bramiini — on vain sokeita ihmisiä.
— Kenties… No niin, eilen — kuultuani teitä ajattelin, että te voisitte antaa toisen suunnan minun ajatuksille, vapauttaa minut villityksestä, jonka vallassa turhaan taistelen, sillä se on villitystä — toisti Helena kiihtyneenä. — Koska teille on mahdollista aikaansaada yhteyttä ihmisten välillä, täytyy teidän helposti voida se katkaistakin! — lisäsi Helena ikäänkuin olisi puhunut jostakin sähkövirrasta.
Pappi ei hymyillyt.
— Sen kyllä voin tehdä, vastasi hän vakuuttavasti.