— Esimerkki suggestiosta? toisti rouva Ronald oudostuneena.
— Selvästi! Ja Shakespeare'issa!… Ah, se ei ole hullumpaa!…
He istuivat tauluja vastapäätä oleville tuoleille.
— Ettekö muista? Oberon ja Titania ovat tulleet näkymättöminä Teseus-ruhtinaan häihin. Kumpikin erikseen oman keijukaissaattueensa kanssa. He ovat riidassa, kun Titania oli kieltäytynyt luovuttamasta puolisolleen erästä paashiansa, kaunista intialaista lasta, erään kuolleen ystävättärensä poikaa. He kohtaavat eräässä metsänkolkassa, riitelevät, toruvat ja morkkaavat toisiaan, niinkuin tavallinen inhimillinen aviopari. Titania pysyy kiellossaan: Oberon päättää suutuksissaan pakottaa hänet rakastamaan alempaa oliota, leijonaa, sutta tai apinaa, samantekevä… Sivumennen sanoen, kekseliäs kosto!
— Sangen halpamainen, päinvastoin! sanoi Helena. Nöyryyttää naista, joka teitä vastustaa, onko se miehen työtä?
— No, no, emme me sentään ole niin huonoja. Tosin lähettää Oberon lähettinsä, Puckin, etsimään erästä pientä lemmenkukkaa, jonka Cupidon henkäys on punannut. Hän painaa sen Titanian silmille sanoen: »Sinä heräät, kun joku alhainen olento on lähelläsi. Sinä olet häntä jumaloiva, ikävöivä, kärsivä hänen vuokseen, olkoonpa se vaikka karhu tai kissa…» Eikö se ole suggestiota?
— On todella!
— Ja silmänsä avatessaan näkee Titania aasinpäisen tyhmyrin. Tämä on hänestä jumalaisen kaunis. Hän rakastuu siihen silmittömästi, Peittää hänet kukkasilla j.n.e… Saadakseen anteeksi hairahduksensa luovuttaa hän puolisolleen paashin, jota hän ei ollut tahtonut vaihtaa kuningaskuntaan. Oberon on tyydytetty ja säälistä päättää hän palauttaa Titanian järkiinsä. Sitä varten painaa hän toista kukkaa, en tiedä minkälaatuista, hänen silmilleen ja sanoo: »näe, niinkuin näit ennen!»
— Niin ja ylväs keijukaisten kuningatar huomaa rakastaneensa arvotonta… Titania parka!
— Kenellä meistä ei ole ollut pettymyksiä? Ne ovat tuskallisia, mutta eivät nöyryyttäviä: tavallisesti omassa itsessämme on ne ominaisuudet, joita rakastetussa oletamme. Minä olen ainakin kahteenkymmeneen kertaan lukenut tarinan Titanian hulluudesta, joka on kuin helmi Kesäyön unelmassa. Joka kerta olen siinä löytänyt jotakin uutta, ja nyt löydän siinä vielä suggestion.