— Minä myös.
— Voitko vakuuttaa, että poju kestää matkan?
— Täydellisesti.
— Älä Herran tähden tapa häntä kehittääksesi hänen lihaksiaan!
— Ole huoleti! Minä otan sen vastuulleni.
— No, me lähdemme, milloin vain tahdotte.
XXXV.
»Rauha olkoon teille nyt ja aina!»
Nämä bramiinin sanat eivät olleet turhia, rouva Ronald oli saanut rauhan. Sant'Annan kuva oli tosin hänen mielessään, mutta voimattomana aiheuttamaan sydämentykytystä ja tunnonvaivoja. Ja hindu oli antanut hänelle vieläkin jumalaisemman lahjan: lupauksensa mukaan oli hän puhaltanut rouva Ronaldiin ihmisveljeyden henkeä, hänen hyväntekeväisyytensä oli tullut hellemmäksi ja lämpimämmäksi. Lisäksi tuli odottamattomia tapauksia, jotka puhdistivat hänen sielustaan hänen intohimonsa viimeisetkin jäljet.
Palatessaan Amerikkaan oli Helena tavannut maan sotakuumeen vallassa. Oli tosin alussa ja nimenomaan parhaimmiston piireissä voimakas mielipide, joka piti sotaan ryhtymistä Espanjaa vastaan Amerikan arvoa alentavana. Mutta heti kun sota oli julistettu, tarttui kaikkiin isänmaallinen innostus ja espanjalaisviha.