— Siinä on jonkin verran totta, mitä te sanotte, neiti Carroll, — lausui nuori maalari; — lisätkää, että ranskalaisilla on jokseenkin huonot räätälit.
— Niin onkin — sanoi rouva Ronald — heidän pukunsa ei milloinkaan näytä heitä itseään varten tehdyltä. Englannissa on asia päinvastoin: miehet ovat ihmeen hyvin puettuja ja naiset sangen huonosti. Olisi hauska tietää minkä vuoksi.
— Kun yleensä hyvin puettu englantilainen antaa määräykset työntekijälle ja taas englannitar… hm! Sanotaan, että Luoja käytti kaiken saven tehdessään miehen, niin ettei sitä enää ollut riittävästi naiseen. Hänestä puuttuu aina jotakin.
— Ah, älkää ujostelko, herra Grey! sanoi Dora, näkyy, että teistä on tullut pariisilainen.
— Enhän toki loukannut teitä? Luulin, että te olitte tullut Eurooppaan sen vuoksi; niin te ainakin itse sanoitte.
— Ulkomaalaisilla olkoon lupa loukata, mutta ei meikäläisillä.
— Se ero minua miellyttää — sanoi herra Beauchamp leikkisästi. — Meitä pidetään lujilla, meille ei sallita mitään.
— Niin, Euroopassa on paljoa parempi olla mies kuin Amerikassa! lisäsi
Willie Grey.
— Se on teidän maanne naisille maireeksi! — sanoi neiti Carroll. — Jos kertoisin sananne New Yorkissa, niin saisittepa soman vastaanoton palatessanne!
— Tiedättekö — alkoi rouva Ronald — mikä minun mielestäni ei sovellu Ranskalle? Tasavalta. Joka matkallani tapaan yhä vähemmän siroutta ja sulavuutta.