— Sen pahempi! huomautti herra Ronald hymyillen.
— Me keskustelimme monista mielenkiintoisista asioista… Euroopattaret eivät aavista, kuinka viehättäviä tällaiset naisaamiaiset saattavat olla.
— He eivät ole vielä oppineet syrjäyttämään meitä.
— Syyttäkööt itseään! vastasi Helena, äänensävy omiaan lieventämään vastauksen räikeyttä.
— Meidän kokouksellamme oli miellyttävä avajaisistunto.
— Niinkö?
— Raub, Bostonista, piti huomattavan esitelmän. Hän loi yleiskatsauksen kemian tähänastisiin saavutuksiin ja viittaili vastaisuuden mahdollisuuksiin; hän kuvasi tiedemiesten osuutta ja tehtävää siinä. Minä en ole milloinkaan kuullut mitään mestarillisempaa.
Helena oli tyynesti seurannut hänen ajatuksensa juoksua.
— Ajattele, sanoi hän, että rouva Barclay uudisti aamiaisilla omien piirustustensa mukaan valmistetun böömiläisen kristalliastiaston, ja pöytäliinan ja lautasliinat, joiden kirjo-ompelun olivat syyrialaiset naiset Konstantinopolissa suorittaneet.
— Ne olivat kauniita?