— Minä pelkäsin, että emme saisi nähdä teitä, sanoi Annie vastatulleelle. — Se olisi ollut vahinko, sillä tänään on pokeri vakavaa: Amerikka on voimakkaasti edustettuna.
Ja nuori emäntä esitti kreivi de Limerayn kansalaisilleen. Tavatessaan täällä tuttavassa talossa muukalaiset, jotka viimeksi eilen olivat kiinnittäneet hänen huomiotansa, näytti »Ruhtinas» sekä yllätetyltä että huvitetulta.
— Minä en aavistanut, että minua odottaisi tänä iltana näin hyvä onni — sanoi hän syvään kumartaen Helenalle — mutta minä olin sitä hiukan toivonut. Olen huomannut, että lopulta, ennemmin tai myöhemmin, tulee tuttavaksi ihmisten kanssa, joita usein tapaa.
— Oletteko te usein tavannut rouva Ronaldin? kysyi markiisitar d'Anguilhon aivan hämmästyneenä.
— Olen monta kertaa. Sattuma… vai onko se sattumaa?… on johtanut meidät samoihin ravintoloihin… Viimeksi eilen söimme päivällistä Café de Parisissa viereisissä pöydissä.
Helenan hämminki kasvoi melkein ilmeiseksi.
— Ymmärrättekö te englantia? kysyi neiti Carroll äkkiä ja aivan päinsilmäisesti.
— Täydellisesti. Enkä vielä milloinkaan ole siitä itseäni niin onnitellut kuin eilen illalla, sanoi kreivi hieman ivallisella hymyllä.
Guy de Nozay, eräs noita hirvittävän tarkkanäköisiä miehiä, joilta ei mikään jää huomaamatta, huomasi sen ja arvasi, että nuori tyttö oli tehnyt itsensä vikapääksi johonkin sopimattomuuteen.
— Toivon teidän vuoksenne, rakas kreivi, että olette kuullut vain miellyttäviä seikkoja — sanoi hän ilkeästi. — On sangen harvinaista, jos sattumalta joutuu kuulemaan keskustelun, joka ei ole asianomaisen kuultavaksi sovitettu.