Tämä määräys, jonka herra Beauchamp antoi Renaissance-teatterista lähdettäessä, oli jälleen uusi todistus naisen voitosta miehen suhteen.
Charley oli, vaikka vastustellen, saattanut sisartansa ja neiti Carrollia Punaiseen Myllyyn, Olympiaan, kaikkiin erikoisempiin konserttikahviloihin. Ajatus, että he eivät ymmärtäneet enempää kuin hän niitä karkeuksia, joita näiltä muotilavoilta lasketellaan, rauhoitti hänen omaatuntoansa. Hän ihmetteli itsekseen, että he Pariisissa halusivat kuulla kaikkea roskaa, jolta he New Yorkissa olisivat pahastuen sulkeneet korvansa. Monta kertaa olivat he pyytäneet häntä viemään heitä Royal-kadun pahamaineiseen yökahvilaan, mutta hän oli aina keksinyt jonkun esteen.
Helenan pyynnöstä oli hän täksi iltaa varannut aition Renaissance-teatterissa ja kutsunut markiisi ja markiisitar Vergan sekä Willie Greyn mukaan. Viimeisellä väliajalla ilmoittivat naiset haluavansa syödä illallista Loiset'n ravintolassa. Se oli yksinkertaisesti heidän keskensä sovittu salaliitto ja lopputuloksena oli miesten suostuminen.
Vaunujen saapuessa ravintolan edustalle seisahtui kaksi kävelyllä ollutta herrasmiestä vaihtamaan vielä pari hyvästelysanaa. Astuessaan katukäytävälle joutui Helena suureksi hämmästyksekseen aivan »Ruhtinaan» eteen.
Tuntiessaan markiisitar d'Anguilhonin ystävät hyvästeli tämä nopeasti seuralaisensa ja tuli heitä tervehtimään.
— Ettehän toki ole menossa Loiset'hen? kysyi ruhtinas vilkkaasti.
— Ollaan toki! vastasi markiisitar.
— Mutta sehän on paikka, missä kunnialliset naiset eivät käy!
— Kenties eivät Ranskan kunnialliset naiset, sanoi rouva Ronald… mutta meillä amerikkalaisilla on niin tukeva kunniallisuus, että voimme nähdä ja kuulia mitä tahansa. Älkää pelätkö.
— Mutta, Helena, jos tämä ravintola on mahdoton!… lausui herra
Beauchamp.