— Mahdoton! Kun kaikki ystävättäremme ovat siellä illastaneet. Se on
New Yorkissa yhtä tunnettu kuin Eiffel-torni.
— Minä puolestani en ole siellä vielä milloinkaan käynyt, vaikka se on aivan klubini vieressä.
— No tulkaa sitten meidän kanssamme syömään »Wetshin herkkupaloja»… Tiedättehän, ne ovat tavallisia juustoleipiä, keskiyön ateriaksi sopivia, ne kuuluvat täällä olevan erinomaisia.
— Olkoon menneeksi »Wetshin herkkupalojen» vuoksi! sanoi kreivi. Onhan lystikästä nähdä minunkaltaiseni vanhan pariisilaisen menevän ensimäistä kertaa Loiset'hen amerikatarten opastamana.
Eräs tarjoilijoista otti vastaan tulijat ja huomatessaan heidät ulkolaisiksi saattoi heidät aivan ravintolan perälle, jonkunlaiselle korokkeelle, joka oli muusta salista erotettu kuin teatteri-aitio. Tämän korokkeen vieressä oikealla oli mustalaissoittokunta.
— Istukaa tähän! — sanoi tarjoilija kohteliaasti viitaten erästä pöytää — tästä voi parhaiten nähdä kaikki.
Nämä sanat kalahtivat herra Limerayn korvaan. Hän mietti, mitä ne mahtoivat merkitä.
Herra Beauchamp tilasi illallisen. Kaikki kolme naista alkoivat heti uteliaina katsella ympärilleen, vieläpä kumartuivat kurkistamaan kuuluisan ravintolan mauttomia suhteita ja koristuksia.
— Loiset'ta ei voi sanoa juuri kauniiksi! huomautti markiisi Verga.
Ravintolan tavanomaiset vieraat saapuivat vähitellen, nuoria ja vanhoja juhlijoita, enemmän tai vähemmän sievien, enemmän tai vähemmän hyvinpuettujen naisten saattamina. Ja sali vilkastui. Syntyi pian silmien vilkettä, kuului naurun purkauksia, teennäisen iloilun ilmaisuja. Ilma sakeni tupakansavusta, moninaisista tuoksuista ja väkevistä hajuvesistä. Se kävi raskaaksi ja huonoksi. Herra de Limeray tunsi ikäänkuin elämän pohjamoskan vuoksen nousevan luokseen. Ja tämä kaikki, katsottuna kuudenkymmenen vuoden korkeudesta tuntui hänestä inhoittavalta ja tympäisevältä. Hän katseli seuralaisiaan. Charley Beauchamp ja Willie Grey näyttivät katselevan elostelua vähääkään oudostumatta. Amerikattaret erittelivät naisten pukuja, tekivät keskenään matalalla äänellä huomautuksia, naureskelivat hilpeästi, ilmeisesti ihastuneina näkemästään. Tässä aistillisuuden kyllästämässä ilmassa pysyivät he kylminä, katse selkeänä, kasvot kirkkaina.