— Ei, neiti, te erehdytte, siinä suhteessa on minun kasvatukseni ehkä pintapuolinen. Säädyllisten amerikattarien seurassa ei semmoinen ajatus pälkähtäisi päähäni.
— No, näkyy olevan sallittua, että minä aina erehdyn, tunnusti nuori tyttö hilpeästi.
Tällä hetkellä tuli sisään hyvin meluisasti neljä paria istuutuen pitkän pöydän ääreen vastapäätä koroketta, missä muukalaiset istuivat. Suunnaton hummeri ilmestyi nautittavaksi ja samppanjalasit täytettiin. Heti alkoivat äänet kohota ja sopimattomia sutkauksia sinkoilla. Mustalaisten soitto muuttui hurjemmaksi, ikäänkuin mässääjien meteliä säestääkseen. Eräs naisista nosti naapurinsa huulille lasin, josta hän itse juuri oli juonut, ja kaatoi sen sisällyksen väkisin hänen kurkkuunsa. Eräs toinen kietoi käsivartensa vieressään istujan kaulaan ja painoi poskensa hänen poskeaan vasten.
Amerikattaret, kaikki kolme, riemuitsivat mielessään nähdessään näyttämön näin vilkastuvan. Rouva Ronald kävi vaistomaisesta arvokkuudesta ankaran näköiseksi ja nosti päätään ikäänkuin asettuakseen sopimattomuuksien yläpuolelle.
Ensi silmäyksellä oli herra de Limeray arvannut, mitä laatua väkeä olivat nuo verrattain hyvin puetut herrat, gardenia napinlävessään, ja nuo lasitimanteilla koristetut ilotytöt. Pari sekuntia heitä tarkastettuaan alkoi hän nauraa:
— Ah! mikä ilveily! huudahti hän; nuohan tuossa esittävät näytelmää! He ovat palkatut tekemään temppujansa ja lörpöttelemään lorujansa! Se oli ostettu, teidän venäläinen ruhtinattarenne, rouva Verga! Nyt ymmärrän tarjoilijan sanan; että »tästä, voi parhaiten nähdä kaikki.»
— Te taidatte tosiaankin olla oikeassa! lausui Willie Grey ällistyneenä.
— Ja kaikki nuo — lisäsi kreivi katsellen ympäri koroketta — englantilaiset, amerikkalaiset, hollantilaiset, norjalaiset… sillä tuossa on norjalaisiakin … lähtevät täältä vakuutettuina, että ovat saaneet nähdä kohtauksen aitopariisilaisesta elämästä! He vakuuttavat, että meidän kaupunkimme on maailman siveettömin, että siellä on ravintoloita, joissa syleillään julkisesti; ja pieni säädyttömyysnäytelmä onkin toimeenpantu vain heitä varten, sen maun tyydyttämiseksi, joka heillä arvellaan olevan! Nähkää, täällä olevat pariisilaiset eivät kiinnitä mitään huomiota tuohon pöytään, he arvattavasti tuntevat jutkun… Olen hyvilläni, että tulin mukaan ja saatoin valaista teille asianlaidan.
— Luuletteko todellakin, — sanoi Helena nolostuneena — että nuo herrat?…
— Somia herroja! keskeytti kreivi. — Katsokaa, mitä tuossa tapahtuu.