— Vapaa valinta! Ne, jotka siihen uskovat, eivät ole koskaan käyneet meidän laboratorioissamme. Me olemme kokonaan Jumalan luomia, hänen kuuliaisia avustajiansa. Meidän on täällä maan päällä tehtävä vain hänen työtänsä, yleismaailmallista työtä.
— Rakkaus juoksevaa ainetta! — toisti Helena vieläkin, hämmästyksestään täysin tointumatta. — Minä toivon ettet ainakaan sinä sitä esitä! Minä en haluaisi olla sen miehen vaimo, joka liittää nimensä tähän inhoittavaan keksintöön.
— Minkä vuoksi inhoittavaan? Me alamme tuntea äärimmäispienuuksien tehtävän. Sähkö antaa meille mahdollisuuden tutkia niitä aineita, jotka ovat meidän johtolankamme ja joiden joukossa on myöskin rakkaus. Totuus on kauniimpi kuin taru. Siitä tulee näytelmäin ja romaanien kirjoittajille valtavia aiheita; tiede avaa heille uuden, tyhjentymättömän vaikutelmain ja tunteiden lähteen… Mitä teidän filosofinne ja runoilijanne ovat tehneet ihmiskunnan hyväksi? Houkutelleet haaveilla, tuutineet turhiin toiveihin; nostaneet tyhjän pikarin sen huulille. Ja se on ollut tarpeellista, koska niin kerran on tapahtunut. Mutta tiedemiesten tehtävä tulee yhä suuremmaksi. Heidän avullaan tulee ihmisruumis entistä täydellisemmäksi ja ehommaksi, he pidentävät elämän. He keksivät uusia liikuntavälineitä. Heidän ansiotaan on, että kerran tulevaisuudessa voidaan sanoa: »Ihminen on olio, joka on kehittynyt». He tekevät enemmän, nämä jumalattomuudesta syytetyt: he herättävät jälleen todellisen Jumalan ihmiskunnalle, jonka he saattavat puhdistettuna, jalostettuna, uskovaisena hänen alttariensa ääreen.
Helenan kasvot olisivat tarkkaajalle selkeästi ilmaisseet, että hän ei ollut seurannut miehensä hengenlentoa, vaan jäänyt hänestä jo puolitiessä; se tapahtui hänelle muuten usein.
— Henrik, — sanoi hän kiilloittaen hienolla batistiliinasella Sormustensa jalokiviä —, minun tekisi mieli perustaa yhdistys ylellisyyttä vastaan. Se on hillittömyyttä yhtä paljon kuin mikä muu tahansa.
— Mitä sanoit?
— Että tahtoisin perustaa yhdistyksen ylellisyyttä vastaan ja saattaa koruttomuuden muotiin.
— Se olisi tosiaan erinomaisen omaperäinen yritys, varsinkin sinun esittämänäsi!
— Vakavasti, ellei synny vastaliikettä, niin me uppoamme liioitteluun ja huonoon makuun. Ellemme jo ole uponneet! Tämä rikkauden rehentely alkaa minua tympäistä. Minulle tulee joskus halu asua pienessä, vain kaikkein välttämättömimmällä kalustetussa tupasessa ja omistaa vain yksinkertaisia alusvaatteita ja sarkapukuja.
— Pieni tupanen, yksinkertaisia liinavaatteita ja sarkapukuja!… Rakas ystäväni, minä ihan säikähdän: sinä olet varmaankin sairas, muuten et voisi saada sellaisia mielikuvia.