Rouva Ronald alkoi nauraa.
— Jumalan kiitos, me emme tunne sitä niin kiusalliseksi… Muuten me emme elä yksinomaan miestä varten.
— Ette? Ja ketä varten te elätte?
— Perhettä, seuraa, ystäviämme varten. Ja sitten me voimme kehittää henkeämme, edistyä, työskennellä vertaistemme parantamiseksi.
Näin uudenaikaisen ohjelman kuullessaan Lelo typertyi, seisahtui äkkiä ja katsoi nuorta naista.
— Te laskette leikkiä.
— En vähääkään.
— Ja sekö teille riittää?
— Täydellisesti.
— Ettekä te kaipaa muuta, te?