Ja astellessaan Pincion rinnettä alas mairemielin, ilkeää iloa tuntien, heilutteli hän moneen kertaan keppiänsä. Tämä miehisen riemun epäkaunis ele osoitti uudestaan erään naisen lankeemuksen todennäköisyyttä.
XV.
Jo seuraavana päivänä meni kreivi Sant'Anna Quirinali-hotelliin. Hän tapasi rouva Ronaldin yksinään. Tämä otti hänet vastaan arvokkaan kohteliaasti.
— Minä kiiruhdan ilmaisemaan teille kunnioitustani ja saamaan anteeksiantoa — sanoi Lelo sydämellisen, mutta lyhyen kättelyn jälkeen. — Minulla oli hulluuden puuska, josta olen paljon kärsinyt ja jota pahoittelen, kun olen sillä teitä loukannut. Meidän italialaisten on vaikea uskoa naisen järkähtämättömyyttä, mutta kun sellaista todella tapaamme, niin sanomme hiljaa hyvästi… niinkuin minä tein… Minä pelkäsin, että te yhä vielä olette minuun vihastunut.
— Minulla ei ollut siihen oikeutta — tunnusti rouva Ronald tavanomaisella suoruudellaan, — koskahan minun käytöstapani oli ollut omiansa eksyttämään arvosteluanne… Minä olen keimaillut koko ikäni, vaikka minun ei koskaan ennen ole tarvinnut sitä katua…
— Keimaillut oikeinko lihasta ja luusta tehtyjen miesten kanssa?
— Mitenkäs muuten!
— Minun täytyy ensi tilassa mennä tiedustamaan amerikkalaisilta heidän kylmäverisyytensä salaisuutta — sanoi Lelo ollen olevinaan vakavannäköinen. — Viime kerralla en osannut keimailuanne vastaan puolustautua. Sen parempaa puolustusta minulla ei ole; mutta kun tiedän teidät niin oikeamieliseksi, toivon, että suosiollisesti sen hyväksytte ja suotte minulle anteeksi.
— Kyllä, kyllä, sehän on sovittu, minä suon anteeksi! sanoi Helena hermostuneesti naurahtaen.
Tällä hetkellä tuli Dora sisälle, hattu päässä, sangen eleganttina. Kun
Dora näki kreivin, ilmaisivat hänen kasvonsa mieltymystä.