— Corsolta, luultavasti: roomalaiset ovat aina kadulla.
— Ei ole ihme, että kaikkialla sanotaan, että Dora menee hänen kanssaan naimisiin.
— Ah, puhutaanko semmoista?
— Puhutaan, sangen moni on siitä maininnut Marylle. Hän on siitä olettamuksesta ollut enemmän maireissaan kuin tyytymätön. Luulenpa tosiaan, että hän ei pahastuisi saadessaan nähdä tyttärensä kreivittärenä.
— Kreivittärenä, Dody, häikäilemättömine tapoineen! Kaunis kreivitär, tosiaan!… Toivon toki, että hänellä on kylliksi järkeä ollakseen hullaantumatta arvonimestä ja kylliksi kunniaa ollakseen rikkomatta lupaustaan… Jackin, joka tuntee hänet, ei pitäisi jättää häntä yksin kaikkien näiden muukalaisten pariin. Hän on typerä.
— Mutta, rakas ystäväni, hänen yhtiömiehensä on San Franciscossa, joten hän ei ole vapaa. Dora vaati häntä toimintaan ja näin on nyt käynyt.
— No niin, minä kirjoitan hänelle vielä tänään. Hän uskoi Doran erikoisesti minun vastuulleni: minun täytyy saada vastuuni selväksi.
— Olet oikeassa.
— Palataan takaisin, alkaa hämärtää! sanoi Helena väristen.
Ja odottamatta neiti Beauchampin suostumusta käski hän kuskin ajamaan takaisin. Koko paluumatkan oli hän vaiti. Tultuaan hotelliin ryhtyi hän heti, edes hattua päästään ottamatta, kirjoittamaan herra Ascottille. Hän ei olisi voinut odottaa minuuttiakaan, niin oli hän sen kuumeen vallassa, joka erinäisinä hetkinä saa meidät lämmittämään veturia tai täyttämään kaasulla ilmapalloa, jotta kirje tulisi pikemmin perille — kirje, jota sittemmin ei kuolemakseen toivoisi kirjoitetuksi… Ketään nimeltä mainitsematta ilmoitti hän Jackille, että Doraa liehiteltiin, että hänen omaisuuttaan tavoiteltiin ja että Jackin onni oli vaarassa Hän tiesi, että Jack heti tämän kirjeen saatuaan kutsuisi kumppaninsa takaisin ja lähtisi Eurooppaan.