— Isoäitinne käskee sammuttamaan yölampun…

— Hyvä, rouva Husnugul. Olkaa hyvä ja sammuttakaa se itse, me kun jo nukumme, ja suvaitkaa selittää isoäidillemme, ettei tarkoituksemme ollut olla tottelemattomia hänelle, luimme vain rukouksen kuolleille…

Kello oli lähes kaksi yöllä. Kun yölamppu oli sammutettu, nuo kolme nuorta naista uupuneina mielenliikutuksesta, surusta ja kapinallisuudesta nukahtivat yht'aikaa, vaipuen virkistävään syvään uneen, kuin kuolemaan tuomittu viimeisen päivänsä edellisenä yönä.

IV.

Neljä päivää myöhemmin. Vasta naitu on yksin nuoren puolisonsa ikivanhassa ja palatsimaisessa rakennuksessa ja siinä osassa haaremia, jonka oli saanut yksityissalikseen: se oli Ludvig XVI:nnen tyylinen, valko-, kulta- ja sinikoristeinen huone, joka vastikään oli uudelleen järjestetty häntä varten. Hänen Parisin Rue de la Paix-muotiliikkeestä tilattu hameensa on tehty hienon hienosta kankaasta ja verhoaa hänet pilven tavoin, niin kuin tuon kevään muotioikku vaatii, ja hänen hiusasunsa on niinikään mitä uusmuotisin. Kulmassa on valkealla kiiltovärillä maalattu pöytä, melkein samanlainen kuin hänen huoneessaan Khassim-Pashassa, ja sen laatikot voi lukita, etu, josta hän aina oli uneksinut.

Olisi voinut luulla häntä kodissaan olevaksi parisittareksi — luonnollisesti, jos ei ottanut huomioon ikkunaristikolta ja noita islamilaisia lauselmia, jotka ommeltuina kalliille vanhalle silkkikankaalle siellä täällä koristivat seiniä: siinä luki Allah'n nimen ja jonkun säkeen Koraanista.

Tosin siellä on valtaistuinkin, joka ihmetyttäisi parisilaisia, nimittäin hänen häissään käytetty valtaistuimensa, joka ylen komeana kohosi parin tai kolmen astuimen korkuisella korokkeella, ja jonka yläpuolella on telttakatos alas riippuvine sinisilkkisine, komean hopeakukkaisine verhoineen.

Mainittava on vielä kelpo Kondja-Gul, jonka ulkomuoto ei ole erityisen parisilainen. Hän istuu ikkunan ääressä ja hyräilee hiljaa jotain mustien maan laulua.

Nuoren bein äiti, tuo vanhoillinen hiukan yksinkertainen nainen, jolla on vanhan ajan elkeet, on oikeastaan osoittautunut sävyisäksi, pikemmin hyväluontoiseksi henkilöksi, joka saattaisi olla vallan erinomainen, ellei hän sokeasti jumaloisi poikaansa.

Lisäksi hän on niin ihastunut suloiseen miniäänsä, että edellisenä päivänä itsestään ehdotti, että hänelle annettaisiin tuo hartaasti haluamansa piano. Silloin miniä joutuin istuutui katettuihin vaunuihin, ja kulki ratsastavan eunukin saattamana yli Kultaisen-Sarven sillan valitsemaan soittokonetta Peran parhaasta pianokaupasta. Ja kaksinkertaiset kantajat lastauspuomineen on juuri tilattu huomisaamuksi kantamaan sitä ylös tuohon kaupunginosaan, joka jyrkkien mäkirinteidensä vuosi on varsin vaikeapääsyinen.