— Kuuluihan sopimukseemme, että me olisimme teille pelkkiä sieluja.
— Niinpä kyllä, mutta sielut voivat ilmaista itseään toisilleen silmien ilmeellä… Teidän silmiänne en edes voi kuvitella. Kernaasti uskon, että ne ovat kirkkaat ja vilpittömät, mutta vaikka ne olisivat pelottavat kuin aaveella, en tietäisi siitä mitään. Vakuutan teille, että tämä minua häiritsee, pelottaa ja masentaa. Täyttäkää ainakin yksi pyyntöni, uskokaa minulle valokuvanne, jotka esittävät teitä harsottomina. Lupaan kunniasanallani heti antaa ne teille takaisin tai polttaa ne, jos joku onneton sattuma erottaisi meidät toisistamme.
He istuivat hetken vallan ääneti. Perinnäisten muhamettilaisten vakaumustensa vuoksi he pitivät sopimattomana näyttää kasvojaan, heidän suhteensa Andréhen olisi heti tuntunut heistä rikollisemmalta.
Lopulta Mélek otti ystävättäriensä puolesta, vaikkakin hieman ivallisesti, vastatakseen Andrélle, joka siitä kävi miettiväiseksi:
Te haluatte siis saada valokuvamme, joissa meillä ei ole tsharshafia eikä jakmakia? No hyvä, saatte ne ensi viikolla, kun olen ehtinyt valmistaa ne… Istuutukaamme nyt kaikki neljä; Djénanella on puheenvuoro, hänellä on esitettävänä teille pyyntö; sytyttäkää savuke, niin ei teillä ole niin ikävä.
— Tämän pyynnön teemme me, sanoi Djénane, sen tekevät kaikki sisaremme Turkinmaalla… Herra Lhéry, ruvetkaa puolustamaan meitä; kirjoittakaa kirja kahdennenkymmenennen vuosisadan poloisen turkkilaisnaisen hyväksi!… Sanokaa maailmalle, että meillä on sielu, sillä tiedättehän sen nyt, ja ettei enää käy päinsä musertaa meitä kuin leikkikaluja. Jos teette tämän, on meitä useita tuhansia, jotka teitä siunaavat… Tahdotteko?
André vaikeni toistaiseksi, samoin kuin he äsken, kun oli puhe valokuvista; hän ei käsittänyt miten voisi: kirjoittaa sellaista kirjaa, ja sitäpaitsi hän oli päättänyt elää itämaalaisena Konstantinopolissa, samoilla ympäri kaupunkia, eikä kirjoittaa…
— Onpa se vaikeata, mitä minulta pyydätte! Te, jotka tunnette minut ja olette ajatellen lukeneet kirjani, luuletteko minun soveltuvan kirjoittamaan kirjaa, jonka tarkoitus on jotain todistaa? Ja lisäksi, tunnenko minä kahdennenkymmenennen vuosisadan turkkilaisnaista?
— Me annamme teille tietoja. — Tehän matkustatte…
— Kirjoitamme teille.