— Pitääkö minun siis piiloittautua?
— Se ei ole tarpeellista. Mene sinä avaamaan hänelle, Mélek, ja sano hänelle niinkuin sovimme. Tuo nainen kulkee ainoastaan tämän huoneen läpi, eikä palaa… Mennessään ohitsenne hän ehkä kysyy teiltä turkinkielellä: kuinka voi pieni potilas? Ja teidän tarvitsee vastata ainoastaan — tietysti niinikään turkinkielellä — että hän tästä aamusta alkaen on voinut paljoa paremmin.
Kohta senjälkeen ilmaantui tuo vanha nainen, harso kasvojen edessä, hapuillen sauvallaan astuessaan yksinkertaisilla matoilla. Hän kysyi todella Andrélta:
— No, voiko hän paremmin, tuo poika parka?
— Paljon paremmin, varsinkin tästä aamusta lähtien.
— Hyvä, kiitos, kiitos!
Sitten sauvan varassa kulkeva eukko katosi pienestä huoneen perällä olevasta ovesta.
Hänen mentyään ei heillä enää ollut kuin muutama silmänräpäys keskustelemisaikaa. Ja kun ne olivat ohi, he päästivät Andrén menemään, luvaten, että he vielä kerran, kaikesta huolimatta, olivat toisensa kohtaavat.
— Menkää, ystävämme; astukaa hitaasti umpikujan päähän, hypistellen rukousnauhaanne; ristikkojen lomitse me kolme valvomme, että poistumisenne tapahtuu asianomaisessa järjestyksessä.