— Niin on, hän sanoi matalalla äänellä, välinpitämättömän ja ylpeän näköisenä, viime kirjeessä isä siitä kertoi.
He katselivat kaikki häntä, udellen hänen suruaan ja se häntä harmitti.
He puhelivat nopeasti vaalean sumun läpi, sillä välin kun heidän oudon yhtymisensä minutit kuluivat.
— Minun vaimoni kertoo minulle samalla, jatkoi Larvoër, että herra Mévelin tytär on muuttanut kaupungista Ploubazlanekiin, hän hoitaa tätiään vanhaa Moania; hän käy nyt päivätöissä henkeään elättääkseen. Muuten, sitä minä aina olen luullutkin, että hän olisi rohkea ja kunnon tyttö, koristuksistaan huolimatta.
Taas he katsoivat kaikki Yanniin, joka alkoi suuttua täyttä totta, ja tumma puna nousi hänen ruskeille poskilleen.
Tähän päättyi keskustelu "Reine-Berthen" väen kanssa, joita ei sen jälkeen kukaan elävä olento nähnyt. Jo hetken ajan olivat he näkyneet epäselvemmin, sillä heidän laivansa ei enää ollut yhtä likellä, ja äkkiä huomasi "Marian" väestö, ettei heillä ollut mitään pois työnnettävää, ei enää mitään pitkien puutankojen päässä, he hapuilivat kekseillään, airoillaan, masteillaan ja raaoillaan tyhjää ilmaa ja ne putosivat toinen toisensa perästä loiskahtaen mereen, niinkun puutuneet suuret käsivarret. Ne vedettiin laivaan sisään, kun niitä ei enää tarvittu. "Keine-Berthe" oli hälvennyt tiheään sumuun, se oli kadonnut äkkiä kokonaan, niinkun transparangikuva, jonka takaa lamppu on sammunut. He koittivat huutaa heille, mutta eivät saaneet vastausta — kuului vaan omituinen moniääninen pilkallinen jupina, joka päättyi valitukseen, ja Marian miehet katselivat hämmästyneinä toisiaan…
"Reine-Berthe" ei palannut silloin kun muut islantilaiset, ja kun "Samuel-Azéniden" miehet eräässä vuonossa löysivät varmoja jäännöksiä siitä (peräpuolen ja osan köliä), ei sitä enää odotettukaan, lokakuussa kaikkien sen merimiesten nimet piirrettiin mustille tauluille, jotka asetettiin kirkkoon.
Mutta siitä kun sitä viimeksi oli nähty, — "Marian" väestö oli tarkalleen pannut mieleen päivämäärän, aivan paluuaikaan saakka, — ei ollut mitään vaarallisempaa myrskyä Islannin merellä, jota vastoin kolme viikkoa aikaisemmin, läntinen tuulenpuuska oli huuhtonut mereen useita miehiä ja tuhonnut kaksi laivaa. Sitten he vielä muistelivat Larvoërin naurua, ja yhdistämällä kaikki asianhaarat, saivat he kummallisia johtopäätöksiä. Yann muisteli usein sitä yötä ja merimiestä, joka apinantavalla vilkutteli silmiään: ja joskus "Marian" miehet kammoksuen arvelivat, että he sinä aamuna ehkä olivatkin puhuneet vainaajain kanssa.
XII.
Kesä kului jo elokuun lopulle, ensimäisten aamusumujen aikana islantilaiset palasivat.