— Niin se on, wastasi Antto wienolla äänellä; waan Maialeena, olenko jo kauwan potenut, minä en ole tiennyt mitään, ja mistä tulee että sinä istut nyt täällä? mitä sanoo Perander?
— Jo olette toista wiikkoa maanneet toimetoina, ja kaikki olemme pelänneet teidän kuolewan. Waan nyt, Jumalan kiitos! — mutta minä unhoton. Lääkäri käski minun antaa juotetta teille samassa herättyänne. Sallinette Magisteri!
— Anna anteeksi minulle, hywä Maialeena, sinulla on ollut paljon waiwaa minusta. Onko ketä kumppaniani käynyt täällä potessani?
- Pait Lääkäriä ei ketään. Waan Magisteri, Perander Herra on kuulustuttanut ympäri kaupungin saadakseen tietoa pahantekiästä, joka teiltä oli hengen ottaa, warmaan hänen tunsitta?
— Luulin niin, hywä Maialeena! Waan tuttawia on monellaisia, ja kaikkia ei saata uskoa. Häntä pidin ystäwänä, mutta — — näette miten hän sen ansaitsi. Tahtoisitteko olla hänen ystäwänsä?
— Ah! mikä ilkiä ihminen!
— Ja kuitenki hän on ystäwänne?
— Minun? se on mahdotonta.
— Waan Maialeena, onko Jaakko käynyt täällä? kysyi Antto, katsoen Maialeenan silmiin ja suunsa wetaytyen nauruun. Tytön posket punastuiwat, ja silmänsä painuiwat maahan, ja pian wapisewilla huulilla wastasi hän:
— Meillä ei ole käynyt paljon ketään sitte kuin sinä iltana. — Waan miksi kysytte sitä?