Jaakko oli tullut maitse Helsingistä, ilman muuta waaratta, kuin että pihaan ajaessaan ei muistanut oikein tietä, ja täytyi kyytimiehensä keralla laskeida rattailta käymään halki likaisen kujan; siitä selwittyi myös tuwassa olijain kuullut äänet ja paukkeet.
Aarre.
Seuraawaisen kewään eräsnä iltana tapaamme Jaakko Muurin, naineena ja Halkoniemen isäntänä, waimonensa Maialeenan, wanhan äitinsä ja ottopoikansa Waapian Alpertin keralla, istumassa iloisesti palawan lieden edessä, sen nimellisessä muinaisessa wierastuwassa, nykyään nuoren pariskunnan asuma huoneessa. Kaikki näytiwät olewan hywillä mielin, sillä Jaakko oli äsken ikään tullut kaupungista; tawaroillansa oli siellä ollut hywä menekki, hywästä hinnasta; ostoksensa oliwat oiwalliset, ja nyt kuunteliwat kaikki mitä Jaakolla oli uutta kaupungista kotijoukollensa; jokainen oli saanut tuomisia, ja Waapian, joka jo oli ruwennut lukemaan, ihaili pitkää kaitaa katkesmustansa, waan heitti kohta sen, ottaen ihmetelläkseen paperin, johon tuomiset oliwat käärittynä. Se oli kappale wanhoista ruotsalaisista sanomista.
Isintimänsä selitettyä kysyttyjä suuria puustawia, wiskasi tämä nyt silmiänsä paperin muuhunki sisällykseen. — Miks'et lue kowasti, muistutti poika, joka oli tottunut kuulemaan isänsä iltoina lukewan kowasti ympärystöllensä jotai kirjaa. Jaakko tahtoi täyttää pojan waatimusta, ja etsi sellaisen paikan jota pere ymmärtäisi, ja löysi seuraawaisen sanoman Turusta:
— Tämän kuun alussa hukkui Iida niminen laiwa, kul'etettu laiwuri Sandmannilta; — onnettomuus tapahtui noin 6 eli 7 peninkulmaa Turusta, salaluotoisessa waarallisessa paikassa, johon myrsky oli ajanut laiwan; muutamat Halkoniemen rannassa seisowat halkoweneet pelastiwat laiwawäen ja osan tawaroitaki. Kuitenki luullaan siinä suuri joukko, tawaroita häwinneen, joista kaikella etsimisellä ei ole woitu saada tietoa. Laiwa sekä tawarat oliwat kauppamiehen Bergmannin, tästä kaupungista, ja luullaan tästä seuraawan koko nimen ja huoneen häwiön.
Jaakko, känsiin äitiinsä, kysymään, muistasiko: tälläistä tapausta, joka, wuosiluwun mukaan ja niin: kuin itsekki muisteli olisi pitänyt olla kouluaikansa ensiwuosina. Waan äitinsä muuttunut muoto hämmästytti nyt häntä. Silmät seisoiwat päässä kuin olisi nähnyt mitä kummitusta, ja raskaat huokaukset tungeiksiwat ahtaasta rinnastansa, jota puristetut kätensä painoiwat järkähtämättä.
Maialeena, joka luettaissa oli ulkona, tuli nyt ja säikähti myös anoppinsa muotoa. Nuorten yhteisellä työllä saatiin emäntä wiimeinki tuntoonsa ja kieleensä, ja tahdottiin saattaa omaan suojaansa; waan hän pyysi wiemään pojan pois, ja lupasi heille ilmoittaa jotain, ja puhdistaa tuntonsa raskaasta kuormasta, joka jo monta wuotta oli sitä painanut ja katkeroittanut elämänsä.
Nyt hän jutteli, waikeasti katkoen, kuinka silloin nuorempana ja turhallisuudelta wieteltynä, muutamain koreusten himossa, oli auttanut miestänsä peittämään tältä joukon kanssa pelastettuja tawaroita hukkuneesta laiwasta. Riepuja enemmän kuin muutakaan niistä ei ollut milloinkaan pitänyt, sillä jo toisena päiwänä, wietettyänsä rauhattoman ja unettoman yön, oli katunut tätä syntiänsä, ja kätkenyt kaikki tyyni sillan ala multaan, jossa ne warmaan jo owat mätänneet. Totuudessa hän siis ei ollut sen koumin nähnyt koko tawaroita, waan ne oliwat kuitenki kummitelleet hänessä, ja tuoneet hänelle monta monuista unetonta katkeraa yötä, ja tehneet elämänsä raskaaksi kuormaksi, sekä kuolemanki hänelle hirmuiseksi. — — —
Maialeenan iloinen ja ystäwällinen seura oli kaatanut lohdutusta tähän katkeraan mieleensä; wiimein uskoi Jumalan nähneen katumuksensa ja anteeksi antaneen rikoksensa. Waan nyt näki selwästi Hänen tahtowan walkeuteen wetää pimeyden töitä; enimmän painot häntä pelko wiattomain, poikansa, Maialeenan ja sen pojan, tulewan kärsimään rikoksen, jonka hän ja miehensä tekiwät. Sillä Herra sanoo: "Isäin pahat työt kostan minä lapsille kolmanteen ja neljänteen polween." Raskaat huokaukset katkasiwat puheensa.
Jaakko, joka äänettä, otsansa nojaten kämmenellänsä oli kuunellut äitinsä tunnustuksen, kawahti nyt ylös, kirkastetulla katseella, ja selwällä äänellä sanoen: