Nyt oli Kerttu woittanut minut, mutta toinen kysymys oli: woitanko minä Kertun? Tuo, jota minä ennen melkein ylenkatsoin hänen köyhyytensä tähden, tuo sama oli tullut minulle nyt niin kalliiksi, että pelkäsin hänen katsowan minut ylön. Niin muuttuu ihmissydän! Oikein minä kauhistuin, kun ajattelin: jos tuo wieras kosija on jo woittanut Kertun sydämen. Minä katselin, näkyisikö nuorison joukossa tuota wierasta kosijaa, mutta ketään outoa ei siinä näkynyt. Minua pyydettiin ottamaan osaa heidän leikkeihinsä ja johtamaan niitä niinkuin ennenkin, mutta ei mikään minua huwittanut, ei leikit eikä muut. Kerttu sen kyllä olisi woinut tehdä, mutta tietämätöntä oli tekisikö hän sitä minulle koskaan, ja tässä se oli aiwan mahdoton tehtäwä.—Minä kieltäysin ottamasta osaa leikkeihin ja johtamasta niitä ja seisoin mykkänä.
'Kas wain! kuinka ahkerasti ja sywästi Pontelan Matti ajattelee rikasta morsiantansa, kun ei enää malta ottaa osaa meidän huwituksiimmekaan!' sanoi eräs poika joukosta. Tuo lause käwi sydämeeni kipeästi kuin puukon pistos. Ihme kumma! nyt en olisi suonut kuulewanikaan enää mitään tuosta rikkaudesta, jota niin hartaasti olin koettanut itselleni lisätä ja jonka rinnalla ei mikään mielestäni maailmassa ollut minkään arwoista. 'Mitähän Kerttu ajattelee tuommoisia kuullessaan?' arwelin minä ja katsahdin hänen tietämättänsä hänen silmiinsä. Kerttu seisoi wain wakawana ja uljaana, eikä näyttänyt tietäwän tahi pitäwän koko huliwilisesta lauseesta yhtään mitään.
Minulle tuli kowin waikeaksi siellä olla. Kuuma hiki juoksi ruumiistani, ja otsaani poltti niin kowin kuin kuumalla raudalla olisi sitä painettu. Minä lähdin yksin pois toisten nuorikkojen leikki= ja kisapaikalta, mykkänä kuin kiwi ja tietämättä mihin oikeastaan menisin. Kun pääsin pois muiden nähtäwiltä, rupesin miettimään tilaani. En tullut missään aikaan, ellen saanut tawata Kerttua ja oikein pian, mutta missä ja milloin, sillä sydämeni oli kowin rauhaton, niin ett'ei se sietänyt wiiwytystä. Minä tiesin, että Kerttu tuolta kokouspaikalta menee kotiinsa metsäpolkua myöten; sinne aioin mennä häntä wartomaan. Menin siis tuolle metsäpolulle, jossa pistäysin erään ison kuusen alle, jäähdyttääkseni tiheän metsän siimeksessä polttawaa otsaani. Siinä istuin ja odotin minä, saadakseni kuulla Kertulta tuomioni. Jokainen pieninkin risahdus metsässä, jokainen linnun pyrähdys säikähytti minua, sillä nyt, juuri nyt, luulin Kertun tulewan, ja sydämeni tykytti kowasti. 'Jospahan Kerttu tulisi nyt yksin, että saisin pitkittä mutkitta hänelle sydämeni aukaista!' ajattelin minä, ja tuo aika tuntui odottaessa niin pitkältä. Samassa rupesi kuulumaan hiljaista laulun hyminää. Minä kuuntelin: se oli Kertun ääni. Hän hyräili taas tuota mielilauluaan, jota hän muulloinkin niin usein lauleli, kun hän wain oli yksinäisyydessä. Sydämeni tykytti niin kowasti, että sen jyske kuului aiwan selwästi omiin korwiini ja että ainakin pelkäsin sen hyppääwän ulos rinnastani. Minä koetin tehdä itseni niin lewollisen näköiseksi kuin mahdollista ja menin polun wiereen kiwelle istumaan, etten olisi tulijaa mitenkään säikähdyttänyt. Nyt juuri tulla heijotteli pitkin polkua hento, wartewa olento, joka keweänä ja notkeana hyppeli kiwi kiweltä. Se oli Kerttu, mutta ah! hän ei ollutkaan yksin; hänellä oli kumppanina hänen wielä keskenkaswuinen sisarensa.—He läheniwät, ja minä koin rauhoittaa itseäni. Kun he tuliwat lähelleni, sanoin: 'hywää iltaa, Kerttu!'
Kerttu näytti ensin wähän joutuwan hämilleen, mutta toipui pian jälleen.
'Sinäkö, Matti, täällä!' sanoi hän, ja samassa seisahtuiwat he minun kohdalleni.
'Minulla olisi sinulle, Kerttu, jotakin asiaa kahdenkesken sanottawaa; ole sinä, Tiina, hywä ja mene edeltäpäin kotiisi, me tulemme Kertun kanssa wähän jäljestä!' sanoin rohkeasti, waikka henkeni ahdisti kowan sydämenlyönnin wuoksi.
Tiina totteli.
Nyt olimme kahdenkesken. Silmäsin Kertun kaswoihin: ne oliwat niin rauhaisan ja tyynen näköiset. Ei kummallakaan tahtonut olla sanoja puheen aluksi, kun hiljakseen käwelimme Kertun kotia kohden.
'Joko pian saamme häitä?' kysyi Kerttu wiimein.
'Milloin wain sinä tahdot', wastasin hänelle.