"Muista, rakkaani, ettet petä koskaan weljiäsi etkä isänmaatasi! Petturi ansaitsee ja kantaa ikuisen häpeän", sanoi Liisa Heikille itkunsa seasta wiimeiseksi sanakseen.
"Jumala olkoon koko Suomen sotajoukon ja sinun turwanasi!" huusi Liisan äiti wielä Heikin jälkeenkin, wapisewalla äänellänsä.
Heikki ei jaksanut puhua mitään; hän lähti, käsiä puristettuansa, äänettömänä astuskelemaan, mutta kuumat kyyneleet waluiwat pitkin hänenkin miehekkäitä kaswojansa.
Samalla wiikolla ehti Heikki Hämeenlinnaan ja pääsi mukanaan olewan suosituskirjeen awulla majuri Hertzen'in johtamaan Uudenmaan jääkärikomppaniaan.
Kun Heikki tuli Hämeenlinnaan, oli Klingspor jo silloin Suomen sotawäen ylimäisenä päällikkönä. Jokainen suomalainen tietää, kuinka arka, pelkuri ja kunnoton sotapäällikkö hän oli. Urhea wäki paloi tappelun halusta ja hammasta purren totteliwat he ylipäällikön antamia peräymis=käskyjä. Niin alotettiin tuo kuuluisa pakoretki, jonka wertoja tuskin historia tietää. Siellä täällä tehtiin wain sen werran wastarintaa, että Klingsporin lihawat lihawadit ja wäestön muonawarat saatiin pelastetuiksi, siinä kaikki. Missä wain Suomen wäki sai kääntyä päin, siinä osoittiwat he, ett'eiwät he ole paon häpeätahraan wikapäät.—Niin kiireistä oli tuo pako, että kun meikäläiset lähtiwät Hämeenlinnasta Maaliskuun alkupuolella, oliwat he Siikajoella jo Huhtikuun kahdeksantenatoista päiwänä!——
Nyt oli Heikkikin taas likellä rakkainta ystäwäänsä, morsiantansa, mutta minkälaisella sydämellä ja tunteilla? Paon saastainen häpeä painoi raskaasti hänen sydäntänsä.
Suomalaiset oliwat asettuneet pohjoispuolelle Siikajokea, kirkon=kylään; he tarwitsiwat lewähtää kiireisen marssin ja tiheäin wihollisen torjumisien wuoksi, sillä wiholliset kihisiwät aiwan suomalaisien kantapäillä.
Kun suomalaiset oliwat asettuneet kortteereihinsa, astui Heikki päällikkönsä eteen ja pyysi parin tunnin lomaa.
"Sotamiehelle ei woi antaa lomaa silloin kun wihollinen on aiwan kintereillä", sanoi päällikkö jyrkästi.
"Parin tunnin kuluttua olisin minä paikallani, olisin käynyt wain omaisiani terwehtimässä", lisäsi Heikki ujosti.