Kun aamu oli niin kulunut, että emännän piti einettä toimittaa, laittoi hän kamariin ruoan Mikolle ja Ainalle erilleen ja käski heitä sinne syömään.
"Ei kertaakaan muuta, kuin tawallista perheen ruokaa", sanoi Mikko ja astui muun wäen kanssa wankasti pöytään.
"Me olemme sen jo ennen päättäneet, ett'emme kerrassaan syö eri=ruokia", sanoi Aina ja seurasi muita.
"No, mutta tämäkään kerta edes!" intteli Leena.
"Ei tätä eikä muuta kertaa", sanoi Mikko lujasti.
"Woi, hywäinen aika!" sanoi Leena ja jäi awossa suin katsomaan noita herroista äkkiä urheoiksi talonpojiksi muuttuneita ja tällä kerralla uppiniskaisia wieraitansa.
* * * * *
Lapsetkin, kun nousiwat ylös, hawaitsiwat kohta Mikon ja Ainan uudet pukimet ja oudoksuiwat niitä. He kieppuiwat äitinsä ympärillä ja uteliwat: "äiti, äiti ettekö te kuule? Eikö Mikko ja Aina menekään meiltä enään pois, koska owat arkiwaatteissa?"
"Olkaa siinä nyt taas joutawoimatta!" sanoi äiti ja toimitti heitä eineelle.
Perälän wäki hankki itseänsä nyt työhön ja Mikko myös.