"Noin wälein minä juon; antakaa lisää!" sanoi Leena woitto=riemulla ja hänen kaswonsa niin loistiwat.
"Tuhatta p——pipä olitkin, ja olitkin kyllä sukkela minua pettämään, mutta tästä tuleekin surkea 'prosessi';—te sen tuhannen wietäwät ette tiedä ihmisyydestä mitään, mokomat siat", sanoi mies ja rupesi möykkäämään, nakkelemaan kaluja huoneessa, kämmentelemään, hyppelemään, sadattamaan, kirkumaan, joita tehdessään hän puri ankarasti hammasta ja näytti noiden liikkeidensä ohessa waaniwan lyödä Leenaa.
"Siiwolla!" ärjäsi Juho tuolle raiwostuneelle juopuneelle.
"Mikä sinä luulet olewasi, joka tulet minua aisaamaan?" sanoi mies raiwossaan ja pitkitti raiwoisaa käytöstänsä.
Juhon kärsimys nyt jo loppui. Hän astui miestä likemmäksi ja sanoi: "jos et sinä kohta ole ihmisittäin, niin minä paiskaan sinut ulos".
"Koetapas!" sanoi möyhääjä ja tarenteli tulemaan Juhon kimppuun.
Juho otti nyt tuon suukon, turmeltuneen ja möykkääwän miehen rinnuksista kiinni, nosti hänet kohoksi ja alkoi wiedä aikakyytiä owea kohden. Mies koki kaikin tawoin wastustaa Juhoa, kiemuroiden ja potkien, mutta mikään ei auttanut, sillä kowat oliwat nuot Juhon korwen karaisemat kourat, ja Juho kantoi kun kantoikin hänet ulos ja paiskasi porrasten päähän. Miehen ewästen sattui tuossa kyydissä käymään niin onnettomasti, että hänen molemmat rommipullonsa selässä olewassa matkarepussa särkyiwät. Kirkuen ja noituen nousi mies ylös ja katsoi tuimasti portaille, uhaten tulla tupaan takaisin, mutta Juho seisoi niin tyynen ja rauhaisen näköisenä, kuin ei olisi mitään tapahtunut. Tuo näkö peljätti miestä niin, ett'ei hän uskaltanutkaan enään nousta portaille. Hammasta purren ja sadatellen lähti hän pois, ja rommi juoksi wirtana hänen repustansa.—Sitten palasi Juho tupaan.
Ainan silmissä nähtiin nyt kyyneliä, joita salaten hän kiireesti riensi kamariinsa; Leena meni hywin warowasti hänen jälkeensä.
"Woi, hywä lapsi! Oliko se sinusta paha, kun tuota wierasta täytyi noin kohdella?" sanoi Leena säälien ja surkutellen.
"Ei se ollut mielestäni ensinkään pahaa, päinwastoin teitte te siinä asiassa sangen hywän työn; joku muu se on, joka tekee mieleni raskaaksi", sanoi Anna.