"Kirjoittajana on ollut viime vuotena kuollut — pastorimme".

"Ja entä vieraina miehinä?"

"Tankilan ja Pyrylän kuudennusmiehet, myös molemmat jo kuolleet", selitti nimismies yhä edelleen.

"Vaikka heissä vielä kukakin lienee pantu kirjoittajaksi ja vieraiksi miehiksi, mutta kuittien täytyy tulla vääriksi, sillä ne ovatkin väärät. Narrit eivät ole kumminkaan osanneet matkia tarkalleen pastori-vainajan käsi-alaa, eivätkä tehdä asianomaisten puumerkkejä semmoisia kuin ne omista käsistä lähteneinä olisivat", sanoivat puoli toivossa vävyt ja tyttäret.

"Mitenkähän lienee? katsotaanpa", sanoi nimismies.

Nyt menivät vävyt ja tyttäret katsomaan kuitteja ja voi ihmettä! kaikkien heidän ja Tankilan ja Pyrylän kuudennusmiestenkin puumerkit olivat niissä niin selvät ja oikeat kuin kukin olisi ne omalla kädellänsä piirtänyt, ja käsi-ala oli kuiteissa aivan samanlaista kuin pastorivainaja tavallisesti kirjoitti! Haettiin muita pastorivainajan kirjoituksia, pantiin niitä kuittien kanssa rinnakkain, nuuskittiin ja sihdattiin, eikö jossakin kirjaimessa olisi jonkunkaan mutkan eroitusta, mutta vaikka kuinkakin olisi koettu olla tarkkoja ja kärkkäitä löytämään noita eroituksia, ei niissä kuitenkaan mitään semmoista löytynyt.

"Tahdotko maksaa meille hyvällä osamme?" kysyivät sisaret ja vävyt lautamieheltä.

"En penniäkään", vastasi Juho kylmästi.

"Tästä tulee surkea juttu. Tuo sinun väärä kuittisi ei kelpaa mihinkään, me haemme sen vääräksi ja sinulta omamme pois", sanoivat sisaret ja vävyt, kun näkivät ett'ei tässä muu auttanut.

"Koetelkaa vaan", sanoi lautamies yhtä kylmästi.