Kun tulimme pojan kanssa kahden kesken, kysyin häneltä: "oletko nähnyt monta tämän kylän ihmistä?"
"Kaksi".
"Minkälaisilta he näyttivät mielestäsi?"
"Toinen väärältä ja toinen oikealta".
"Voimmeko nyt otaksua, että nuo molemmat miehet kiittävät Jumalaa hänen hyvyydestänsä?"
"Ei ainakaan toinen heistä".
"Mutta sanoithan tuolla mäellä näkeväsi jo hyvästi?"
"Sanoin, isä, mutta se oli erehdys; minä näen vielä vähän, hyvin vähän".
"Se on hyvä merkki; kun kerran näkee oman näkemättömyytensä, silloin ihminen alkaa nähdä yhä enemmän ja enemmän."
"Miksi tuo toinen mies oli niin paha ja luuli oikeassa olevansa, vaikka hän oli aivan väärässä?"