"Molempien meidän peltomme menee pilalle, semminkin kun se on molempien yhteinen lasku-oja, jos ei sitä kaiveta", muistutti vaatia.
"Meni mitä meni, mutta minä en kaiva".
"Minun täytyy se tehdä yksin; se ei saa olla kaivamatta, sillä siitä seuraisi iso vahinko meille kummallekin. Mutta kun te olette aina noin uppiniskainen kaikissa yhteisissä töissä ja odotatte, että muut niissä aina tekisivät teidän edestänne teille kuuluvat työt, niin minun täytyy lain kautta hakea oikeuttani", sanoi vaatia ja lähti pois.
"Koeta päälle vaan?" sanoi toinen ja lähti myös pois.
"Minkälaiset nuo miehet olivat mielestäsi?" kysyin pojalta, tultuamme taas kahden kesken.
"Toinen oikealta toinen väärältä".
"Minkälaisilta tuntuivat sinusta ne perusteet, joille väärässä olla vastaväitteensä rakensi?"
"Huonoilta, hyvin huonoilta, sillä semmoiset perustelmat: 'oli mitä oli' ja 'meni mitä meni', ovat jo aikoja tuntuneet mielestäni paikkansa pitämättömiltä".
"Niinhän se on: olemme vasta neljä henkeä tavanneet tämän kylän asukkaista ja kaksi heistä on ollut nähtävästi väärässä! Tuollakin miehellä oli ilkivaltainen omantahdon laki suurimpana lakina."
Kylä läheni nyt lähenemistään, sillä nuo kohtaukset, joissa olimme olleet läsnä, olivat tapahtuneet kylän takalolla olevien talojen tienoilla. Jota lähemmäksi tulimme itse kylää sitä vilkkaammaksi tuli liike ja ihmisiä tuli ja meni sivutsemme, mutta meillä ei heidän kanssaan ollut mitään tutustumista, sillä he eivät näyttäneet olevan missään tekemisessä toistensa kanssa.