Esimies huomautti, että jos ei hän ja muut koulun vastustajat opin hyödystä mitään tietäisi, niin kansakuulu olisi jo senkintähden tarpeellinen, kun yleinen asevelvollisuus tulee toimeen pantavaksi ja kansakoulun oppikurssin läpi käyneet pääsevät yhden vuoden vähemmällä palvelusvuodella kuin käymättömät.
"Paljon parempi on että pojat ovat enemmän aikaa sotamiehinä, kuin että he olisivat kansakoulussa, kaikkea pahaa oppimassa", sanoi tuo mielestänsä liiaksi oppinut vastustajain johtaja ja edustaja! (Suostumushuutoja).
Kirkkoherra pyysi nyt puheenvuoroa, mutta koulun vastustajain edustaja rupesi kuiskumaan, ett'ei kirkkoherran tarvitse puuttua eikä sekautua heidän asioihinsa ja että hänen piti olla hiljaa. Esimiehen täytyi kaikella kunnallislain ankaruudella säilyttää kirkkoherran puhevaltaa, jonka hän viimein saikin.
Kirkkoherra nousi seisomaan ja piti lämpymän puheen koulun puollustukseksi, jossa puheessa hän selitti, kuinka pimeys ja tietämättömyys vajottaa ihmisen raakuuteen ja että raakuudesta syntyy orjuus, joka taas synnyttää tirannisuuden. Hän selitti kuinka ihminen jo luomisessa luotiin oppivaiseksi ja oppia tarvitsevaiseksi koko elämänsä ajaksi ja vertaili ihmisten keskinäistä suhdetta oppineena ja oppimatonna. Hän puhui kokemuksistaan, kuinka ison välin hän on huomannut rippikouluunkin tullessa niiden välillä, jotka ovat kansakoulussa olleet ja niiden, jotka eivät ole olleet. Edelliset tietävät toki jotain Jumalastakin ja hänen pyhästä sanastansa ja antavat tarkkoja vastauksia uskonnollisiin kysymyksiin, jota vastaan jälkimäiset ovat kuin puusta pudonneita.
Kun kirkkoherra lopetti puheensa. ärjäsi tuo mahtava puolueen johtaja: "Tuo saarna nyt ei maksanut mitään, siitä ei valistunut kukaan. Meillä on jo oppia liiaksikin. Eikä missään koulussa ole yhtään arttikuulusta, jossa oikeita tapoja ihmisiin istutettaisiin, sillä kaikki koulun arttikuulukset (mitä hän lienee noilla 'arttikuuluksillaan' tarkoittanut, koulujen luokkia, lukutunteja, oppiaineita vai mitä, on minulle ja kukaties sinullekin tuntematoin asia) tarkoittavat laiskuuden oppia, joka ei kelpaa mihinkään. Herroista ei ole muuta hyötyä, kun että he kasvattavat isoa vatsaa ja sitte kun sen saavat, ovat he tiellä itsellensä ja muille. He eivät muuta katso kuin että saisivat vaan vatsansa täytettä ja ovat sitten valmiit katsomaan muita ihmisiä ylön". Ja hän nousi oikein seisoalleen mittailemaan kuinka isoja vatsoja herrat kasvattavat.
Se oli mieluinen puhe vastustaja-joukolle. Suostumushuutoja kuului ja he oikein ilosta hykertelivät käsiänsä. Erittäinki se seikka näytti heitä hyvin miellyttävän kun heidän johtajansa on oppimatonnakin niin oppinut, että tiesi "arttikuuluksetkin". Eräs vastustaja, jolla ei ollut ääntövaltaa, oli heistä taaempana josta hän kuunteli ja katsoi vastustajain vehkeitä ja mielilauseita, suu törhöllään: ho, ho ho, ho, hooo! nauraa hohotti hän aina, kun heidän puheensa ja käytöksensä tulivat raaimmilleen.
"Kyllähän se kuuluu kaikista teidän puheistanne, että liiaksi teillä on oppia", sanoi kirkkoherra hiljaa ja huokasi; luultavasti tunsi hän sillä hetkellä kipeästi sydämessään, kuinka paljon kansa vielä enemmältä osalta tarvitseisi valoa, ollakseen ihmisenä.
Nyt ei enään koetettukaan kumota koulun vastustajain perusaatetta, sillä kokemus oli jo opettanut, että se oli turhaa työtä. Sillä niinkauan kuin ihminen on niin alhaisella kannalla ett'ei hän oikeutta vääryydestä, totuutta valheesta eroita, eikä tunne paremman elämän tarvettakaan, niinkauvan on mahdoton häntä saada perääntymään vääristä mielipiteistänsä. Tässä ei ole vielä millään järjellisellä puheella siaa, ja heidän kanssaan juuri toteentuu tuo vanha sananlasku: "yksi tyhmä vastaa yhdeksän viisasta."
Kokous oli nyt tuon oivallisen koulun vastustuspuheen tähden tullut niin meteliseksi, että oli mahdoton enään mitään järjellistä toimeen saada. Jokainen koulun vastustaja koki nyt oikein tuimalta syytää mielilauseitaan koulua, koulun suosioita, kirkkoherraa ja esimiestä vastaan. Esimies teki huutamalla ääntö-esityksen ja ilmoitti että äänestys aljetaan. Vastustajat vaikenivat heti, sillä he pitivät varmana asiana sen, että he äänestyksessä voittavat. Koulun puolesta äänestäjissä ei ollut yhtään, joka olisi kuulunut mihinkään uskonlahkoon, vaan he olivat kaikki niin kutsutuita "suruttomia"! Kummallista!!
Kun äänestys oli päättynyt, julisti esimies, että koulun vastustajat olivat voittaneet noin kolmannen osan äänivoitolla, joka tieto näytti tuovan erinomaisen tyytyväisyyden kokouksen enemmistöön.