Minä vein kala-astiani majatupaan. Sitten menimme nelikannassa saunanporstuaan ihmeitä katsomaan, — nuot toisetkin hänen kumppaninsa tulivat sinne.
Sinne tultuamme otti ihmetten tekijä pakasta kolme korttia, jotka hän näytti minulle. Sitten nakkasi hän niitä toistensa ylitse ja käski minun arvata edeltä päin nimitetyn kortin, joka oli ruuturouva. Tuo hänen vikkelyytensä kävi niin kömpelösti, että minä näin aivan selvästi, mihin ruuturouva putosi ja minä sen näytin.
»No, sepä nyt oli kumma! Enkö minä sitä arvannut, että tuo mies on tavallista viisaampi; eipä sitä ole kukaan arvannut», sanoi hän.
Sitten nakkasi hän niitä useat kerrat, käskien minun arvata ja minä arvasin aina; enpä viitsinyt edes katsoakaan hänen nakkuutaan, sillä ruuturouvan takapuolella oli pieni, punainen pilkku, josta sen tunsin ilman katsomattakin.
Minä kyllästyin aivan pian tuohon halpaan ihmeeseen ja sanoin: »En minä viitsi kauvan tuota katsoa, eikö teillä ole muita parempia?»
»Ei, ei vielä, ennenkuin tulet tämän oikein tuntemaan; kyllä sitten muitakin temppuja näytetään», sanoi hän hätäillen.
Nyt rupesi hän esittelemään, että panisimme kymmenen kopeekkaa peliin, mutta minä en suostunut siihen.
»Tuo nyt aika hullu on! Pyrkii rahasta pelaamaan ja menettää kymmenin ruplin; näkeehän sen, että tuo mies arvaa varmasti joka heitolla», sanoi hänelle hänen tähän asti yhtäkaikkinen kumppaninsa.
Mutta siitäkös puheesta tuo korttiennakkelija suuttui!
»Tekö minun holhojiani? Minulla on omat rahani, joilla teen mitä tahdon. Olette minua hännittäneet ja pakkauneet minun holhojikseni, mutta sen sanon suoraan, etten suvaitse teidän huolenpitoanne. Kehtaatte vieraan kuulten semmoisia puhua! Jos hän oikein tekisi, antaisi hän ympäri korvianne ja jos ei hän sitä tee, teen minä sen, jos vaan vielä kerrankin kitanne aukaisette. Minulla on rahaa enemmän kuin kymmenellä teidän laisellanne yhteensä, eikä minun tarvitse niistä tiliä tehdä äidilleni kotiin tultua, niinkuin teidän. Tuhannen ruplaa sain maani hintaa markkinoille lähtiessäni, ja kaksisataa pistin niistä taskuuni markkinarahoiksi. Tälle pojalle tulee ja tältä pojalta menee rahaa, eikä se ole teidän massinne nurkasta», pauhasi hän ja toisilla ei näyttänyt olevan siihen mitään sanomista.