Minä suostuin siihen ja sanoin julkisesti, että pelaan vaan niin kauvan, kun pääsen omilleni, sillä joku salainen pelko vaivasi minua.
Toiset kortit otettiin ja niillä pitkitettiin peliä yhtä huonolla onnella. Kyllä nyt korttien nakkaaja osasi niin nakata, etten arvannut; ei hän nyt ollut tyhmä ja kömpelö — ei, enkä minä viisas. Minulta oli jo mennyt — kuusi ruplaa — vaimoni hiki ja väki — — en tullutkaan omilleni.
Yhdellä väläyksellä leimahti minun silmäini eteen käsitys, missä merrassa minä nyt olin. Kaikki tuo nöyristelevä ja ylistelevä imarrus, korttitemppujen luvattu näytteleminen, hänen kumppaniensa luuloteltu esteleminen, heidän keskinäinen riitansa ja minun ensimmäiset, heidän puoleltaan vapaatahtoisesti annetut voittoni, olivat vaan kavalia säikeitä siinä paulassa, jolla olin kiedottu. Minä tulin semmoiseen omantunnon tuskaan, että joka luunsolmuni vapisi.
Kaikessa kauhistuttavaisuudessaan astui eteeni vaimoni ahkeroiminen, valvominen, uhraavaisuus, alttiiksiantavaisuus, luottavaisuus ja rakkaus. Semmoinenko luottamusmies, semmoinenko rakastettava minä olinkin? Ei ollut pitkä aika kulunut siitä, kun murehdin sitä, mistä sanon saaneeni niin paljon rahaa, nyt oli toisellainen murhe, nimittäin: mihin sanon panneeni vaatteen hinnan. — Kauhea oli tilani.
Epätoivossani pelasin vielä yhden heiton, toivolla että onni kääntyisi, mutta sillä seurauksella, että menetin seitsemännen ruplan — ainoan mikä minulla jäljellä oli.
»Nyt en pelaa enään», sanoin ja nakkasin kädessäni olevan kortin laudalle.
»Tee kuin tahdot», sanoi pelikumppanini ja kokoili hajallaan olevia kortteja naurussa suin kouraansa. Silmäilin noita hänen tappioitaan niin huolehtivia tovereitaan ja näin heidän olevan pirullisessa ilvehymyssä.
»Kyllä se on parasta, että annatte minun rahani pois, koska te olette suuria konnia ja olette pettämällä minun pauloihinne viekoitelleet», sanoin heille epätoivossani.
»Sinäpä joutava mies olet; ensin tulee korttisille ja sitten kun tappaa, tahtoo rahojansa takaisin. Ryypyt annan suuhusi, kun tulet kanssani kapakkaan», sanoi voittaja. — En nyt ollutkaan enään — viisas, kuten he ennen minua imartelivat.
»En mitään muuta tahdo kuin rahojani», sanoin lujasti.