»Kyllä niitä on jo parempiakin oriita kaadettu», sanoi hän ja katsoi kierosti.
»Minkälaisia?» kysyin minä.
»Semmoisia juuri kuin sinäkin olet.»
»Mitä sillä tarkoitatte?»
»Sitä että olisi hyvä sinulle itsellesi, kun pitäisit pienempää suuta ja antaisit arvoa muillekin.»
»Keneltä mielestänne olen arvon kieltänyt?»
»Esimerkiksi pakkaat sekautumaan minun asioihini, jotka eivät kumminkaan sinuun kuulu.»
»En ikänä anna julkiselle velholle mitään arvoa», sanoin lujasti.
Samassa nykäsi joku minua takinliepeestä syrjään.
»Antakaa hänen olla, hän voipi tehdä paljon», kuiski hän minulle.