Sitten kääreentyi isäntäväki meidän ympärillemme ja keskustelu alkoi.
»Kuinka te olette voineet sitten viime näkemämme?» alotteli emäntä.
»Kiitos, hyvinpä vaan», vastasi vaimoni.
»Eipä teidän ole konstikaan, vaan toista on meidän tässä.»
»Kuinka se niin on?»
»Niinpä se on, kun Laarila ei saa mitään virkaa.»
»Se on kyllä paha.»
»Kyllähän tekin sen huomaatte, kuinka paha se on. Ajatelkaapas: mennä ensin kouluun ja laittaa itsensä oppineeksi mieheksi, ja yhtäkaikki joutua unhotuksiin ja hyljätyksi!»
»Ei se ole hyvä.»
»Ei se ole hyvä. Ja vaikka emme ole erinomaisesti mitään vailla, käypi elämä kuitenkin tukalaksi, kun Laarila ei saa virkaa, ja koko perheen tarpeisiin ei ole mitään muuta tuloa kuin mitä Laarila kirjoittamalla ansaitsee ja se on liian vähän.»