Talo oli hyvästi, mutta kohtuullisesti rakennettu. Hyvä järjestys vallitsi kaikkialla ja karkeissa sarkanutuissa oleva väki oli syömässä puolista pitkän, petäjäisen pöydän ympärillä. Isäntä esitteli heti minut vähän oudoksuvalle väellensä ja emännälle. Tämä tervehti kohteliaasti minua ja kysyi, olenko minä syönyt tänään puolista, ja minä vastasin kieltämällä. Hän katosi heti, mutta kauvan ei viipynyt, ennenkun hän tuli käskemään minua syömään. Hän oli laittanut ruoan eri kamariin, johon hän minut ohjasi.
»Istukaa, vieras, syömään. Meillä ei ole muuta tarjoamista, sillä meillä ei ole koskaan vielä nähty viinaa eikä kahvia», sanoi emäntä.
»Mitäpä sitä noilla tekeekään?» sanoin, ja aloin syödä tuota puhdasta, maukasta ja voimakasta ruokaa nälkäiseen vatsaani.
Syömästä päästyäni kiittelin isännän ja emännän ja kysyin, mitä ruoka maksaa, mutta sen ei sanottu maksavan mitään; oikein minua hävetti tuo kohteliaisuus.
»Joutaisitteko, niin käytäisiin aitassa?» sanoi isäntä.
»Kyllä.»
Isännällä oli useita avaimia kädessä ja niin lähdettiin.
»Käydään mennessämme tallissa», sanoi hän pihalle tultuamme.
Talliin mentyämme käsitti minut aika hämmästys. Viisi lihavaa ja kiiltäväkarvaista hevosta seisoi tallissa ja vielä päälliseksi kaksi varsaa. Ajoneuvot olivat tallin seinällä nauloissa hyvässä järjestyksessä, ja vaikka olivatkin paikatut, jopa paikottain vitsallakin sidellyt, olivat ne kumminkin eheät ja ajokunnossa.
»Paljonhan teillä on hevosia!» huudahdin minä.