»Parahiksi.»
Sitten mentiin aittaan. Siellä oli viljaa niin paljon, ettei yksikään sitä olisi ukkoon katsoen uskonut. Mutta ei siinä kyllä: hän vei minut toiseen ja kolmanteen aittaan ja kaikissa niissä oli sama viljan rikkaus, ja sitä ihmetellessäni sanoi hän aitoissaan olevan kymmenen vuoden vanhoja jyviä.
»Te ette siis myö ensinkään viljaa?» sanoin hänelle.
»En hyvinä vuosina ollenkaan, sillä mistä sitä ottaisi ja muille antaisi, kun katovuosi kohtaa», sanoi hän.
Eräässä aitassa ei ollut kattoa paljon laisinkaan ja sentähden oli viljat peitetty niinimatoilla, tuohilla ja minkä milläkin oli voitu.
»Kumma kun ette ole kattaneet tuota aittaa!» sanoin kummastuksissani.
»Syksyllä myöhään hajoitti sen myrsky, ja sitten ovat olleet niin kylmät ilmat, ett'ei ole voitu sitä kattaa; tuohet menevät pakkasessa rikki», arveli ukko.
»Päreillä.»
»Menee paljon nauloja, tulee kalliiksi.»
»Laudoilla.»