»Mistä vieras on kotoisin?» kysyin häneltä, samassa istuen hänen viereensä tuolille.
»Minulla on koti joka talossa, eikä kuitenkaan oikeastaan missään», sanoi hän ja loi samassa epäileväisen katseen minuun.
»Kuinka se niin on?»
»Niinpä se on.»
»Minusta on se onnettomin ihminen, jolla ei ole kotia.»
»Sanoinhan, että kotini on joka talossa.»
»Kuinka se joka talossa saattaa olla, sitä en ymmärrä.»
»Ja asia on kumminkin ihan selvä: minua tarvitaan joka talossa, ymmärrättekö nyt?» sanoi hän ylpeästi ja ylönkatseellisesti.
»Oletteko sitten joku mestarimies?»
»Luulisipa sen värkeistä kysymättäkin näkevän», sanoi mies ylvästellen.