Minä puolestani luulen vielä nytkin, ett'ei Maija ollut koskaan ajatellutkaan lähettää mitään säkkiä tänne talletettavaksi, vaan että hän oli keksinyt hiivoja asiakseen, saadaksensa sen varjolla puhutella Hannoa.
Hän lupasi hartaasti käydä tapaamassa tuota juoksussa olevaa säkkiänsä ja niin lähtivät hän sekä Hanno pois.
»Sinä olet Palkolan Hannon poika?» sanoin pojalle heidän mentyänsä.
»Niin olen.»
»Sinulta on kuollut äiti?»
»Niin on», sanoi poika ja teetteli itkua.
»Joko äitisi on kauvan ollut kuollunna?»
»Kohta vuoden; tunsitteko hänet?»
»Hyvinkin.»
»Isänikin?»