»Kohta, heti, malttakaa vaan rahtunen», sanoi Maija, ja törmäsi samassa salpaa avaamaan.
»Tie auki, Pullo-Maija!» karjasi taasen järeä ääni myrskyn seasta, ennenkuin Maija ennätti mitään tehdä.
»Olkaa hyvä ja maksakaa ensin, sillä tuntuupa siltä, ettette ole rehellisiä ihmisiä», sanoi Maija ja irrotti salpaa.
»Avaa paikalla, taikka — — —» huusi mies ja töytäsi vasten salpaa, jonka Maija oli ennättänyt jo auvaista. Salpa lensi auki, ja Maija, joka sattui olemaan sen nokan kohdalla, paukahti tuota tuokemmaksi tielle seposten seljälleen, ja lääkepullonsa lensi pitkin siltaa kolin kolia. Samassa hyppäsi mies kärryihinsä ja alkoi myrskystä huolimatta ajaa eteenpäin minkä pääsi, pitämättä vähääkään lukua siltarahan maksamisesta.
Hanno oli herännyt vieraan viimeisestä karjahduksesta sekä salvan jyrähdyksestä, ja kömpinyt ulos niin pian kuin voi, mutta kun hän sinne pääsi, oli väkivaltainen vieras jo heittimissään. Maija ei voinut missään tapauksessa heittää lääkepulloansa, vaan heti töppösilleen päästyänsä rupesi hän sitä koperoimalla hakemaan.
»Mitä sinä haet?» kysyi Hanno hänet huomattuaan.
»Lääkepulloani.»
»Kuinka se sinne on joutunut?»
»Salvan kanssa lensin selälleni», sanoi Maija.
»Mitä, menikö hän maksamatta?»