»Mitenkä niiden sitten pitäisi olla?» kysyi Hanno vuorostansa huolettomasti.
»Etkö kadu viimeistä Kivisellä käyntiäsi?»
»Mitä minä siitä katuisin, niin vapaata taloa ei ole koko pitäjäässä», sanoi Hanno.
»Mutta mitä sinä sait sitä velkakirjaa vastaan, jonka siellä annoit
Kiviselle?» (Hanno oli vaatinut minua kutsumaan häntä sinuksi.)
»Niin, niin, se velkakirja! Minä en tosiaankaan saanut sitä vastaan mitään! Hän voitti sen korteilla, vaan kyllä minä sen pian takaisin voitan. Mutta vieläkin varoitan, ettet puhu siitä kenellekään.»
»Minä luulisin olevan parhaan keinon kun et koskaan enään menisi
Kiviselle.»
»Miksi?»
»Minä pelkään, että hän peijaa sinut putipuhtaaksi.»
»Joutava pelko; ikään kuin en minä osaisi eteeni katsoa. Sinä saat olla aivan huoletonna minun asioistani», sanoi Hanno vähän närkästyksissään.
»Vaimosikin suree kovin», rohkenin muistuttaa.