Kiinni-ottajat melusivat ja ampuivat sitten koko yön talon seuduilla ja aamun tultua korjasivat he jotenkin runsaan saaliin rosvojen jättämiä tavaroita, joita eivät nämät hädissään voineet mukaansa ottaa, muiden muassa Tuomenkin talosta varastetun omaisuuden, pari pyssyä ja paljon muuta varastettua tavaraa.
Kun rosvot saivat tuommoisen peräkyydin, luultiin yleiseen, että he pakenivat pois mailta halmeilta, mutta kuinka sen asian laita oikein oli, sen osoittavat tulevat tapaukset.
Vanhempiensa kuoleman jälkeen oli Tipakkalan Maija kokoillut kaikki saatavansa lainoista pois, jonka tähden hänellä oli useampia tuhansia markkoja takanansa. Hän kartutti niitä kaikenlaisella pikku kaupalla, ja eli säästäväisesti. Hän ei raskinut pitää piikaa, ei renkiä; ainoana apuna ja kumppanina oli hänellä kahdentoista vuoden vanha poika, joka oli mykkä; hänet oli Maija vaivaishoidolta huutanut vuotuista maksua vastaan. Tuota poikaraukkaa rakasti Maija kuin omaa lastansa ja osasi sormin selittää hänelle kaikki asiat.
Muutamia vuorokausia viimeksi kerrotun tapauksen jälkeen ruvettiin muutamana pimeänä syysyönä hirveästi ryskyttämään Tipakkalan ovea, jonka Maija aina tukevasti lukitsi salvoilla ja pöngillä. Maija säikähti ensin pahanpäiväiseksi, vaan ei kuitenkaan kadottanut hetkeksikään sitä kylmää maltillisuuttansa, jota hän aina osoitti. Hän hyppäsi kiiruusti vuoteeltansa ylös, otti kynttilään valkean, nykäsi pojankin ylös ja teki hänelle joitakuita viittauksia. Kun se oli tehty, töytäsi kolme hirveää miestä sisään.
»Keitä te olette, jotka yösydännä tulette tuommoisella metelillä ihmisten huoneeseen?» sanoi Maija nuhtelevaisesti ja katsoi tulleita kiinteästi silmiin.
»Me olemme Vintturit ja nyt mahtanet oivaltaa, että tässä on puheena rahasi taikka henkesi», ärjäisi yksi heistä ja ojensi murha-aseen Maijan melkein paljasta rintaa kohden.
Mykkä-Saku, kun huomasi, että hänen emännällensä aiotaan jotain pahaa tehdä, töytti ja lyödä kopsi voroja miten ja millä vaan parhaiten taisi; mutta he eivät tehneet hänelle muuta kuin häätivät hänet pois silmiltänsä. »Oletteko te todellakin niin halpamielisiä ihmisiä, että aiotte turvattomalle naiselle tehdä pahaa?» sanoi Maija toinnuttuaan ja katsoi heitä yhä kiinteästi silmiin.
»Emme me sinulle pahaa tee, kun vaan sanot, missä rahasi ovat, mutta tee se pian, sillä aika on tärkki», sanoi joku rosvoista.
Sillä välin oli mykkä poika käähminyt itselleen puupuntarin, jolla hän koki voimiensa takaa kolhia yhtä Vintturia, älähdellen ja molisten, niinkuin mykkien on tapa.
»Tuo poika, sen vietävä, tulee meille kiusaksi; hänet täytyy nipistää kiinni siksi aikaa, kun me saamme aarteet käsiimme», sanoi kolhittu rosvo, tapaillen samassa poikaa kiinni, joka hyppeli kuin papu rummun pohjalla.