Ukko oli niin voimaton, ettei hän voinut kiemurrella eikä ääntä päästää.
"Kah, pirua! kun on vielä äkänenkin; lyö, lyö lujemmasti, että heltisi", kehoitti kauppias.
Kätyri koki parantaa kättänsä, mutta sittenkään ei ukko ääntä päästänyt; hän ei olisi voinut sitä tehdä, vaikka he olisivat hänet kuoliaaksi pyntänneet.
Kun he olivat kylläkseen ukko-raiskaa hosunneet, sanoi kauppias vihdoin:
"Heitä jo hiidessä poijes; taitaa se raato kuolla käsiin, jos vielä pitkitämme".
Sitten he lakkasivat ja menivät nauraa hihittäen pois.
Siihen jäi ukko höyläpenkille makaamaan, eivätkä nuot oikeudentunnon palvelijat katsoneet häntä sittemmin päin perin, jäikö hän elämään tai kuoliko hän. Kun ukko siinä kylmässä ikänsä ja aikansa oli, tointui hän sen verran, että kykeni kompuroimaan ylös ja lähtemään liikkeelle. Tuosta piinapenkistään tuli hän suorastaan meille ja tuon tapauksen tähden hän niin ankarasti vapisi.
Monta viikkoa makasi ukko vuoteen hyvinä tuon siveellisen aatteen edustajilta saadun kylmän kylvyn takia.
* * * * *
Vaikkei se kuulu tähän, tekee mieli ilmoittaa, että ukko elää vielä varakkaana, kunnioitettuna, tuiki vanhana perheen kanta-isänä perheensä keskessä sekä kaikkein kansalaisten kunnioittamana, mutta sangen vanha hän jo on. Kertomuksessa mainittu kauppias on aikoja sitten tehnyt konkurssin ja ajelehtaa nykyään jätkänä ympäri maan kurjissa repaleissaan ja kallistaa kylkensä siihen, missä vähänkin on suojaa. Hänen silloinen kätyrinsä on jo useampia vuosia ollut — ruodulla, mutta sangen ylpeä on hän vielä.