"Me teemme niistä leipää ja saapipa niistä hyvää keitostakin", sanoi emäntä iloisesti.
"Kuinka se tapahtuu?" kysyin taasenkin.
"Ensin noukimme kaikki roskat niistä tarkoin pois. Sitten panemme ne kylmään veteen likoamaan vuorokaudeksi. Kun jäkälä sitten nostetaan liosta pois, pannaan ne lievänlaiseen lipeään noin kymmeneksi minuutiksi. Sieltä nostetaan ne harvoihin vakkoihin ja valellaan vettä päälle niin kauvan, ettei valuva vesi tule yhtään enään lipeältä. Sitten kuivataan ne ja survotaan huhmarissa hienoiksi ja niin on leipävärkki valmis, eikä niissä ole yhtään karvasta eikä muuta maan makua".
"Kuinka niistä sitten leipää tehdään?"
"Jäkäläjauhoista tehdään paksu juuri, niinkuin ainakin. Kun se on kylliksi hapannut, vastataan se niinkuin taikina ainakin ja jos ei ole parempaa vastimeksi, vastataan se olki- tai petäjäjauhoilla.
"Eikö ne huonot aineet pilaa leipää?"
"Ei, sillä jäkäläjauhot korvaavat muiden aineiden huonouden", selitti emäntä.
"No, entä sitten?"
"Sitten leivotaan ne ja paistetaan, niinkuin ainakin, ja leipä on valmis syötäväksi", takaili emäntä.
"Ja onpa meillä vielä muitakin apulähteitä hyvään toimeentuloomme", kehahteli isäntä.