"Niitähän on nyt kosolta joka talossa, vaikkeivät ihmiset sitä huomaa. Asia on, näette, niin, että kun jyvä ei ennen hallaa kerinnyt ensinkään kasvaa, jäi tuo jyvän-yty kaikki olkiin ja nämät oljet ovat nyt avullisia maltaita", selitteli emäntä hyväntahtoisesti.
"Ettäkö tämä olut on tehty oljista?" kysyin kummissani.
"Aivan pelkistä oljista. Ei hyppysellistäkään ole siihen käytetty minkäänlaista viljaa", vakuutti emäntä.
"Ihme kumma! — No, miten te sitä valmistatte?" kysäsin.
"Keino on aivan mutkaton. Lasken vaan saavin täyteen ohran olkia kuumaan veteen likoamaan vuorokaudeksi. Sitten lasken likoveden tapista ulos ja panen pataan kiehumaan, kiehuessa nakkaan vähän humalaa sekaan. Kun keitos jäähtyy, laitan sen käymään ja olut on valmis", sanoi emäntä.
"Mutta eikö tulisi aina parempaa, kun panisi olkia kylmään veteen likoamaan", pakkausin neuvomaan.
"Ei käy päinsä. Olen koettanut sitäkin, vaan silloin maistaa olut oljelta ja samalla ikäänkuin tunkalta", sanoi emäntä ja katsoa vilautti minua silmiin; oli niinkuin hän olisi sanonut: Etpä näy ymmärtävän.
"Mikä teidät siihen on opastanut?" vastasin.
"Kun oljet lemusivat niin imeliltä, rupesin miettimään asianlaitaa ja koettelemaan, eikö niistäkin jotakin tulisi tänä kovana aikana", sanoi emäntä.
Lopuksi syötiin tuota jäkäläkeitosta ja sekin meni tämmöisenä aikana hyvin mukiin.