"Esimerkiksi nämät ankarat pyryt ja pakkaset".
"Mutta olen kuullut sanottavan, että kun on talvi kylmä, niin tulee lämmin kesä", väittelin ukkoa vastaan.
"'Karhulla on karhun pojatkin'", sanoi vaan ukko.
"No mitä muita merkkejä teillä sitten vielä on?" kysyin.
"Nuot aidatkihan ovat niin lumen sisässä, ettei aidan seipäitäkään näe ja hanget ovat niin laajat aitojen piirteillä, että näyttää siltä kuin ne olisivat vartta varten lumella muuratut; eikä ole pienintäkään koloa aidan ja hangen välillä", selitti ukko.
"Ettäkö sekin on köyhän vuoden merkki, kun aitojen ja hangen välillä ei ole mitään koloa?"
"Niinpä se on".
"Mutta eihän se ole mikään kumma, jos niin on, kun on paljon lunta ja se tuulella kulkeentuu suojapaikkoihin, täytyyhän silloin aitoviertenkin täyttyä", inttelin.
"Siinäpä se nyt on. Mutta eipäs kaikkina talvina aitovieret sillä lailla täyty lumella, vaikka kuinkakin tuulisi ja huiluttaisi; jyrkkinäpäs pysyvät vaan kinokset ja erillään aidoista — ja noita rottiakin on ilmestynyt maaseuduille, eikä sekään ole mikään hyvä merkki", selitteli ukko.
"Niin, mutta sanotaanhan sananlaskussa, että vanhat 'profeetat ovat kuolleet ja nuoria ei uskota'", sanoin siihen vastaukseksi.