Mutta pian alkoivat asiat käydä huonosti. Huomattiin näet, että Liisu ja Eetu pitivät toisistaan. He hakivat toistensa seuraa ja olivat aina yksissä, kun vaan silmä välttyi.
Kun tämä tuli Könölän isännän tietoon, eroitti hän paikalla Eetun pois palveluksestaan.
Tämä oli kova isku sekä Liisulle että Eetulle, sillä he pitivät sanomattoman paljon toisistaan.
Liisu oli jo aikoja sitten määrätty Kirppolan rikkaan talon ainoalle pojalle, Taavetille vaimoksi. Mutta hän itse ei pitänyt tuosta tarjokkaasta vähääkään, päinvastoin häntä inhotti joka kerta, kun vaan Taneli oli lähimaillakaan. Tuon Tanelin oli rikkautensa tehnyt tyhmänylpeäksi, jonka takia kaikki ihmiset pitivät häntä hassahtavana. Muutoin oli Taneli vähän vastenmielinen ulkomuodoltaankin. Hänellä oli iso, karkeatukkainen pää, rintamaha ja vähän lengot sääret.
Eetu rupesi lähitienoille toiseen taloon palvelukseen, ja senkin jälkeen hän ja Liisu noudattelivat toisiaan, vaikka heitä oli koetettu toisistaan erottaa. Nämä kohtaukset tapahtuivat vaan hyvin harvoin ja niin salaa kuin mahdollista, sillä vaanivilla on tarkat silmät.
Pitkän eroajan päästä aikoi Eetu taas kerran pimeänä syksyisenä yönä käydä tapaamassa rakastettuaan.
Mutta Könölän isäntä oli saanut tietoonsa Eetun yölliset yritykset.
Liisun kamariin meni ovi eteisestä. Hänen isänsä vaani porstuassa Eetun tuloa. Hän jätti eteisen ovenkin auki, että tulokas paremmin pääsisi sisälle. Kauan ei isännän tarvinnut odottaakaan, ennenkuin poika mitään pahaa aavistamatta astui eteiseen. Mutta tuskin ennätettyään astua molemmat jalkansa eteiseen, sai hän semmoisen iskun päähänsä, että kaatui tunnotonna lattialle.
"Saitpa siitä, senkin roisto", sanoi Könölän isäntä itseksensä hyvillään, sillä hän oli tiilikivellä voimainsa takaa mäihännyt Eetua päähän. Sitten hän meni levollisena kamariinsa maata.
Kun väki aamulla nousi ylös, tavattiin Eetu tunnotonna verissään makaamassa eteisen lattialla, suuri ammottava haava päässä. Verta oli juossut paljon haavasta, sillä porstuan lattialla oli iso lätäkkö hyytynyttä verta.