"Mitäpä minulla on sinulle antamista! Lapsetkaan eivät ole koko päivänä saaneet Jumalan suurusta. En ole tältä sairaalta lapselta päässyt kylästä anelemaankaan ja näethän minkäverran tästä pääsee työllä mitään ansaitsemaan", selitti vaimo.
"Sinä s——n narttu et mitään viitsi tehdä", huudahti mies raivostuen ja alkoi lyödä huimia vaimoaan.
Keskimäinen, Antti-niminen poika kävi käsiksi isäänsä ja huusi: "Älä lyö äitiä — sinä olet paha isä".
"Sinä nulikkako tässä rupeat naljailemaan!" ärjäsi mies, ja samassa hän tarttuen poikaa käsivarresta kiinni roppasi hänet väkivoimalla mökin nurkkaan.
Poika parahti kauheasti ja siihen yhtyivät muutkin lapset yhteen ääneen huutamaan ja itkemään.
"Herra Jumala mitä sinä nyt teit!"
Mies itse vaan ei tuntunut tästä kaikesta mitään näkevän eikä kuulevan, vaikka siitä olisi luullut kivenkin heltyvän. Hän retkahti puku päällä makuulle ryysykokoon lattialle ja nukkui siihen heti.
Vaimo pani pois lapsen sylistään ja riensi katsomaan miten tuon nurkkaan ropatun pojan kävi. Pian hän huomasi, että pojan oikea jalka oli reidestä poikki.
Kaiken tämän viheliäisyyden olisi luullut ihmisen näännyttävän siihen paikkaan, mutta naisen sitkeydellä ja äidin rakkaudella tämä vaimo kärsi kaikki. Huiviresullaan koki hän sitoa pojan katkennutta jalkaa kuten parhaiten taisi. Hän koki viihdyttää lapsia ja peitellä niitä ryysyillä, jotta tarkeneisivat nukkua. "Kas niin! nukkukaa nyt kiltisti, kyllä äiti aamulla laittaa lapsille ruokaa", lohdutteli hän lapsia, jotka vähitellen viihtyivät ja vaipuivat uneen.
Vaimo ei nukkunut silmäntäyttä koko yönä. Hänen sylilapsensa oli kovin sairas ja levoton. Tuijulampun valossa kanteli hän lasta sylissään ja vaali kaiken vointinsa mukaan. Aamun sarastaessa lapsi kuoli — — —