Vaimo laski kuolleen lapsen jonkunmoisien liinaisten vaatteiden päälle. Nyt tuntui itku maistavan ja nyt hänellä oli aikaakin siihen. Hän istui jakkaralle, nojasi päänsä kämmeniinsä ja antoi kyyneltensä vapaasti vuotaa. Kaikki kärsimyksensä ja koko viheliäisyytensä suuruus oli nyt elävänä kuvana hänen edessään. Oli jo iso päivä ja hän yhä vielä istui siinä kyyneliä vuodattaen.
Silloin aukeni mökin ovi ja Takalan isäntä astui ovesta sisään. Hän silmäili ympäri mökkiä ja sanoi: "Kylläpä täällä näyttää viheliäisyyttä olevan niinkuin on sanottukin. Onko teillä täällä mitään syömistäkään?"
"Ei minulla ja lapsilla ole sitten toisen illan ollut mitään suuhunpantavaa", sanoi vaimo pillahtaen taasenkin itkemään, osoittaen samassa kädellään kuollutta lastaan.
Takala meni katsomaan osoitettua paikkaa.
"Hyvä Jumala! kuolluthan se on tuo lapsi. Voi voi teidän viheliäisyyttänne", sanoi Takala peräytyessään kuolleen luota.
"Se kuoli aamun sarastaessa syliini. Mutta vielä tässä on muutakin surkeutta", sanoi vaimo nyyhkytysten melkein tukahduttamalla äänellä. "Illalla tuli Perttu juovuspäissä kotiin ja paiskasi Antti-pojan nurkkaan semmoisella voimalla, että jalka meni reidestä poikki".
Samassa alkoi mies kömpiä ryysykoosta ylös. Ei mikään Turmiolan Tommin kuva vetänyt vertoja Pertun viheliäiselle näölle. Hän oli oksetuksessa yltä päältä ja tukka oli tohrussa ja törröllään niinkuin piikkisialla. Kun hänen pitkä, tuuhea partansakin vielä päälliseksi oli tahraantunut, niin tuskinpa Luojan luomista ihmisolennoista voi viheliäisempää kuvaa nähdä.
"Voi kurjaa ihmistä! Mies on itsessään parhaita ja pystyvimpiä mitä olla saattaa, ja tuolla lailla menettelee perhettänsä kohtaan. Juot kurja kaikki ansiosi ja vielä päälliseksi tulet juovuspäissä nälinkuoliaan perheesi luo rusikoimaan lapsesi vaivaisiksi. Katso nyt tuonne nurkkaan, jossa lapsesi vainaana makaa! Luultavasti hän on puutoksiinsa kuollut. Eikö sinulla ole tuntoa ensinkään? Luontokappaleetkin toki pitävät parempaa huolta sikiöistään", pauhasi Takala Pertulle.
Perttu ei puhunut ainuttakaan sanaa sinne eikä tänne, istua jurrotteli vaan jakkaralla, pää käsiin nojattuna.
"Tämä elämä ei käy laatuun, täältä täytyy viedä taloihin koko perhe, sillä muutoinhan tuo ihmispeto tappaa tänne kaikki", sanoi Takala.