Kovasti vapisee sairas tuon vähäisen liikkeen tähden, ja sen jälkeen hän näyttää vaipuvan unenhorrokseen.
Siitä herättyään sairas kysyy heikolla äänellään:
"Minkä taudin lääkäri sanoi minulla olevan?"
"Lavantaudin."
"Onkohan se vaarallista?" kysäsee sairas.
"Kyllä siihen paljon kuolee ihmisiä, mutta paljon siitä paraneekin", selittää isä.
"Kyllä kaiketi minäkin tähän kuolen, sillä olen niin kovin kipeä ja heikko", arvelee sairas.
"Ethän sinä toki kuole, toivotaan niin, ja niin lääkärikin sanoo. Nyt jo oletkin päässyt tautisi käännekohdasta, sillä viisi viikkoa olet maannut tietämättä tästä maailmasta mitään. Yöt ja päivät istuimme vuoteesi ääressä, vaalien ja hoitaen sinua, vaan nyt on jo hyvä, kun olet tajussasi", selitti isä.
"Paljonko lääkäri otti?"
"Kymmenen markkaa."