"Mikä sinulle se moisen tuskan toi, eihän toki joku rikos tuntoasi painane?" hän sanoi.
"Ei sinne päinkään, isäni. Tuntoni on aivan puhdas, eikä sitä rasita pieninkään rikos. Sydämeni tuska on aivan toista laatua."
"Mitä se sitten on?"
"Vaikeanlainen on minun sitä ilmoittaa, mutta en kuitenkaan voi salata sitä teiltä: Se on rakkaus, joka sydäntäni kärventelee."
"Ja kuka se on jota rakastat?"
"Ei hän ole kukaan muu kuin mestarin tytär, Emma."
"Oletko hänelle rakkautesi ilmoittanut?"
"En ole. En uskalla, sillä niin paljon itseäni ylevämpänä minä häntä pidän", sanoi poika.
"Kaikkea häntä nyt! Parasta on, että vieroitat hänet pois mielestäsi, sillä minä olen luullut tytössä huomanneeni jotakin vastenmielistä, liiaksi itserakasta ja komentavaa", sanoi isä.
"Oletteko te sitten tavannut Emmaa?"