"Olenhan käynyt vieraissa mestarin luona ja silloin olen luullut tuommoista huomanneeni."
"Voi isä! Minä en voi luopua Emmasta, jos vaan voin hänet omakseni saada. Mutta sehän kuitenkin tuntuu aivan mahdottomalta. Ei Emma ole komentava eikä itserakas. Hän on lempeä ja sydäntä täynnä, eikä niin puhtaassa sielussa voi löytyä mitään tahra- eikä likapilkkuja", sanoi Nikke.
"Hm! rakkaus on sokea", mutisi isä puoliääneen.
Tällä välin oli poika hakenut urkurin virkaa muutamassa Pohjois-Savon isossa pitäjässä; hän sai vaalisijan ja paikankin. Näissä puuhissa ollessaan haihtui enin suru hänen sydämestään ja hän alkoi elähtyä entiseen reippauteensa ja iloisuuteensa. Hän saattoi olla Emmankin parissa ollessaan niinkuin muutkin ihmiset, mutta välinpitämätön hän näytti nytkin olevan Emmaa kohtaan.
Ensimältä kun vaalintulos tuli tietyksi, tunsi poika itsearvonsa hyväsestään kohonneen, mutta pian hän siihenkin kyllästyi ja tuo arvoaste aleni hänen omissa silmissään yhtä nopeasti kuin se ylennytkin oli ja sitä seurasi taas sama toivottomuus.
"Mikä minä olen hänen suhteensa?" mietti poika tavalta itsekseen. "Kun pitää ihmisen ollakin semmoisen houkan, että kuvittelee niin paljon itseään ylemmäksi, mutta kun ei voi toisin tehdä", mietti Nikke.
Rauhatonna ja levotonna kuljeskeli hän taas kylillä, koettaen saada tytön näköpiiriinsä, ja kun se sattui onnistumaan, katseli hän häntä matkan päästä, lähenemättä kuitenkaan missään tapauksessa.
Muutamana pyhäiltana oli Nikke yksinään tiellä kävelemässä. Sattumalta tuli Emma häntä vastaan. He säpsähtivät molemmat ja seisahtuivat. Kumpikin oli hyvin punastuksissaan ja pojan sydän pamppaili niin, että sen luuli rinnasta ulos hyppäävän, ja jos lie pamppaillut tytönkin sydän. Tervehdyksen sanottuaan eivät he tuntuneet voivan noin vaan äkkipikaa mennä toistensa ohitse, vaan seisoivat vastatusten tiellä ilman että kumpikaan osasi mitään virkkaa.
"Mihinkä sitä nyt ollaan menossa?" kysyi tyttö, katkasten vihdoin äänettömyyden.
"Ei minulla mitään päämäärää ole, lähdinhän vaan tuullettamaan", sanoi poika.